Immateriaalisen katoaminen?
–Antonio Damasion neurologinen lähestymistapa ihmiseen

Esseesuoritus teoksesta: Descartes’ Error (Antonio Damasio, 1994)
Toukokuu 2006

Sisällys
1. Johdanto
2. Primaariset ja sekundaariset emootiot
2.1 Gage
2.2 Elliot
3. Neurobiologian anti lääketieteelle ja sosiologialle
4. Marxilainen yhteiskuntateoria & sosiaalinen konstruktionismi & neurobiologia
4.1 Psykopatia ja otsalohko
4. Amygdala merkittävä myös visuaalisessa havainnoinnissa

1. Johdanto

Antonio Damasio esittelee Descartin virheessä(1994) emootioteoriansa, joka pyrkii nivomaan umpeen sosiaalisen ja biologisen välistä aukkoa. Ennen kuin jatkan pidemmälle erittelen nopeasti sen, mitä Damasio pitää itse Descartes’in virheenä.

Descartes’in virheistä se johon huomio kiinnitetään on kehon erottaminen mielestä. Psykologiset tilat vaikuttavat fyysiseen terveyteemme ja päinvastoin. Descartes’in virhe on vaikuttanut siihen, että mielen biologinen tutkiminen on ollut vielä 1900- luvun lopullakin lapsen kengissään. Paljoa arkijärkeä viisaammaksi ei olla tultu. Kognitiotiede lienee hedelmällisimpiä sivutuotteita mitä tästä virheestä on tullut, harva kognitiotieteilijä pitää itseään dualistina, vaikka sitten käytännössä esim. emootioiden kognitiivista tutkimusta ei ole mitenkään järkevissä määrin saatu aikaan(ks. Eysenk & Keane 2001, 489- 511). Lisäksi, kognitiivinen tiede on implisiittisesti dualistista(ks. Rom Harré 1994)

2. Primaariset ja sekundaariset emootiot

Damasio jakaa emootiot primäärisiin ja sekundaarisiin. Sekundaaritunteet ovat niitä, jotka luovat nk. somaattisia merkkejä, jotka helpottavat sosiaaliseen kontekstiin sopivan käyttäytymisen valikoimista. Damasio esittelee anosognostikkoja ja aivojen etuotsalohkon ala- ja yläosiin vaurioita saaneita potilaita. He eivät kykene toimimaan sosiaalisissa tilanteissa sopivalla tavalla, sillä mekanismi, joka leimaa tilanteet sosiaalisesti merkittäviksi, on vaurioitunut. Seuraavaksi esittelen historiallisesti merkittimmän tapauksen liittyen kyseisen aivoalueen vaurioon.

2.1. Gage

Damasio aloittaa teoksensa Phineas Gagen tapauksen yksityiskohtaisella esittelyllä, hänen aineistonaan esittelylle on kuitenkin pitkälti Hanna Damasion (1994) johtaman tutkijatiimin tekemä työ. Käytänkin alkuperäistä artikkelia (Damasio H. & al. 1994, teoksessa Cacioppo 2005) kertoessani Gagesta. Tutkijatiimi hahmotti Gagen kallon läpi paukahtaneen 109cm pitkän ja 3cm paksun metallitangon lentoradan huolellisesti arvioimalla ensin 20 mahdollista rataa, käyttäen hyväksi tietoa tangon paksuudesta ja kallonmurtumien muodoista. Sen jälkeen he loivat 27 aivon pohjalta keskiarvoiset normaaliaivot, jotka he mallinsivat Gagen röntgenkuvatun kallon 3d-mallin sisälle. Arvioituaan potilaskertomuksesta haavan muodon ja käyttäen hyväksi tietoa siitä, että haava olisi voinut olla vain tietynlainen (1800- luvulla ei ollut antibiootteja, Gage olisi kuollut tulehdukseen) he karsivat pois 13 vaihtoehtoa. Tärkeimmäksi yksityiskohdaksi osoittautui poskiontelon kaaren lievä nirhaantuminen ja se, että takimmainen poskihammasta pidättelevä kuoppa oli ehjä. Näin he saivat raakattua yhden kaikkein todennäköisimmän lentoradan ja arvioitua sen, että vaurion merkittävin kohta olis nk aivovyön pihtipoimun (gyrus cinguli) sisällä oleva pitkittäissuuntainen hermosyykimppu, sekä etummaisen otsalohkon kuorikerrokseen. Muita vauriokohtia on ollut mm. sisäänemenokohdan aivokuorella, poskihammasrivistön yläpuolella. Vauriota ei tullut motorisille alueille, brokan alueelle, eikä oikeastaan etuotsalohkun ulkopuolelle muutenkaan.

Vaurioituneet alueet ovat vastavuoroisessa yhteydessä aivokuoren alaisiin tumakkeisiin, jotka ohjaavat perusbiologista säätelyä , emotionaalista prosessointia, käyttäytymistä ja sosiaalista kognitiota. Pääasiassa vastavuoroinen viestintäsuhde on vaurioituneen alueen ja amygdalan, sekä hypotalamuksen välillä(mts 27).

2.2. Elliot

Perusteellisimmin (A. Damasio 1994) esitellään nk. Elliotin tapaus, jonka avulla havainnollistetaan sosiaalisten tilanteiden nivoutumista emootioihin. Elliotilla kaikki abstraktiin ajatteluun ja päättelyyn tarvittavat valmiudet ovat hyvää keskitasoa tai sen yli. Elliotin tapaus on mielenkiintoinen, kuten Damasion tutkijatiimin järjestämä uhkapelikoe osoittaa. Emootioita tarvitaan jotta järkevä toiminta (tässä tapauksessa jopa taloudellinen) olisi mahdollista. Elliotin ja Gagen käyttäytymisen kuvauksissa on paljon samaa, mutta merkittävintä on kuitenkin sosiaalisesti merkittyihin tilanteisiin liittyvä käyttäytymisen muutos. Koeastelmassa on neljä korttipakka, joista kahdesta saa pienellä riskillä pieniä voittoja ja kahdesta suurella riskillä suuria voittoja. Pelissä on tarkoituksena kerätä sadan noston aikana mahdollisimman paljon rahaa. Koehenkilö ei tiedä etukäteen mitkä pakoista ovat tällaisia, eikä hänelle kerrota pelissä olevan minkäänlaista logiikkaa. Koehenkilöt, joilla ei ole etuotsalohkon varioita, keskittyvät intuitiivisesti (Damasio selittää intuition tiedostamattomalla informaation prosessoimisella) matalan riskin pakkoihin, sillä ne pitkällä aikavälillä näyttävät takaavan vakaammat voitot. Etuotsalohkovauriopotilailla somaattinen merkitsijä ei toimi, joten palkkio- rangaistus- reagointi on vajaavaista. Etuotsalohkovaurioituneet siirtyvät suuren sakon sattuessa vain hetkeksi toisiin pakkoihin, palatakseen takaisin korkean riskin pakkoihin. Potilaat ja koehenkilöt joiden etuotsalohko toimii moitteettomasti pitäytyvät matalan riskin pakoissa sillä semanttinen merkitsijä on merkannut korkean riskin pakat intuitiivisesti pahoiksi. Emootiot osallistuvat siis suunitelmalliseenkin toimintaan ja pitkänaikavälin tavoitteiden motivointiin.

3. Neurobiologian anti lääketieteelle ja sosiologialle

Damasion motiivinia kirjoittaa Descartes’in virhe on aito huoli ihmiskunnasta. Hän yrittää havainnollistaa teoksessaan sitä, miten järjen, tunteiden, kehon ja mielen nivominen samaksi yhdeksi jäjrestelmäksi voi saada meidät oivaltamaan ihmisestä jotain sellaista, millä voitaisiin vähentää yhteiskunnallisia (social) ongelmia. Hän ottaa kantaa mediaväkivallan vähentämisen puolesta kuin lakien ja etiikan kehittämisenkin puolesta. Psyykelääkeittä Damasio suomii pariinkin otteeseen, hänen mielestään ne ovat varsin raaka (crude) tapa hoitaa keho-mieltä.

Lääketieteellisenkin koulutusohjelmaa hän uudistaisi siten että sisällyttäisi koulutusohjelmiin tietoa terveestä mielestä/aivosta ja sen toiminnasta. Hän muistaa myös mainita miten parantumisessa psykososiaalisilla tekijöillä (esim. lääkärin statuksen arvostaminen) on suuri vaikutus. Plasebo- ilmiön vaikutuksesta ei vielä tiedetä paljoa. Damasio on myös lisäksi sitä mieltä, että lääketieteen pirstoutuminen ja jatkuva spesialisoituminen yhä kapeampaan osaamiseen, tulee lisäämään tyytymättömyyttä länsimaista lääketiedettä kohtaan. Damasio antaa tunnustusta vaihtoehtolääketieteelle siitä, että se yrittää hoitaa ihmistä holistisesti.

4. Marxilainen yhteiskuntateoria & sosiaalinen konstruktionismi & neurobiologia

Jokaisen aivot ovat yksilölliset, vaikka perusrakenne tuleekin välillisesti geeneistä. Yksittäiset hermopiirit (circuits) eivät tule enää perimästä, vaan ne täydentyvät oppimisesta ja kokemuksista. Tänä pieni huomio on tärkeä myös sosiaalipsykologian ja historiallisen materialismin kannalta. Aivoihin rakentuu yksilöllisiä piirejä ja kytkentöjä vuorovaikutuksen välityksellä elämänkuluessa, esimerkiksi näkökyky kehittyy vain mikäli näköalueen ympäröivät hermosolut ovat kunnossa ja mikäli aivoihin tulee jotain ärsykettä toimivien silmien kautta. (Kalat 2004, 181)

Kun aivot muovautuvat vuorovaikutuksessa ja kuvantamismenetelmät parantuvat, voisiko olla mahdollista näyttää toteen Marxin väite siitä, että yhteiskunta peilautuu ihmisen psyykeen? Riittävän suurella tilastollisella otoksella, jossa vakioitaisiin geneettiset tekijät aivojen suhteen, voisi ehkä olla mahdollista seurata samassa yhteiskunnassa elävien ihmisten aivioissa tapahtuvia muutoksia suhteessa aikaan siten, että voisi ehkä nähdä esim. laman muokkaamat aivot “keskiarvoisena” ilmiönä. Ehkä aivoista voisi tulevaisuudessa lukea jotain samankaltaista kuin nyt pystymme lukemaan puiden vuosirenkaista, vuoden 2003 kesä oli kuuma ja 2004 oli erittäin sateinen. Aivotutkimus ei yksinään ratkaise yhteiskunnan ongelmia, mutta voisi ehkä vaikuttaa poliittiseen päätöksentekoon jos voitaisiin osoittaa että taloudellisten olojen nopea vaihtuminen on yhteydessä aivofysiologisiin muutoksiin ja sitä kautta itsemurhiin tms (vrt Durkheim 1897)? Mikäli politiikka aiheuttaisi sivullisille aivovauriota, voisi kyseessä olla yhteiskunnallisen toiminnan dramaattinen uudelleen arviointi. Jotain tämän kaltaista Cacioppo tekeekin jo Chicagon yliopistossa tutkiessaan yksinäisyyden vaikutusta hormonitoimintaan (nettilähde).

Olennainan osa Damasion teoriaa tunteitsta on se, että tunteet tarvitsevat kehon. Ikäänkuin William Jamesin(1950/1890, 443- 485) teoria, mutta täydennettynä. Minä tarvitsee kehon ja tunteet. Taustatunne, eli kehomme, luo pohjan kaikelle muulle toiminnalle. Aivotkaan eivät yksinään ole mitään. Vasta vuorovaikutus aivojen ja kehon ja ympäristön välillä saa aikaan emergenttejä ilmiöitä, joita voisi nimittää korkeamman tason psykologisiksi toiminnoiksi(vrt. Vygotsky 1974). Aivoissamme on sekä somatosensorinen kuorikerros, että motorinen kuorikerros, nuo alueet yhdessä muodostavat Damasion ehdotuksessa nk. somatomotorisen alueen. Somatomotorisella alueella on tallentuneena kehomme kuva, joka päivittyy jatkuvasti kehosta tulevan informaation myötä. Somatomotoriset alueet vertaavat kehon vakiotilaa, ilmeisesti assosiaatioalueilla, kehon jatkuvasti muuntuvaan tilaan. Täten kykenemme tunnistamaan mm. kipua ja osoittamaan missä se sijaitsee.

4.1. Psykopatia ja etuotsalohko?

Elliotilla oli hankaluuksia tunteiden havaitsemisessa ja kokemisessa, hän kyllä huomasi että “jotain” puuttuu. Etuotsalohkon kommunikatoriset yhteydet amygdalaan ja muuhun limbiseen järjestelmään liittyvät sosiaalisessa maailmassa jollakin tavalla suunitelmalliseen toimintaan ja sosiaaliseen päätöksentekoon. Damasio(1994) kuvailee potilaita joiden kanssa piti sopia seuraavan tapaamiskerran ajankohtaa. Lopputuloksena turhautuneet lääkärit/tutkijat vain päättivät toistuvasti jahkailevan potilaaan puolesta seuraavan tapaamisen ajankohdan, sillä potilas rupesi tekemään kattavaa listaa kahden eri päivämäärän välillä vallitsevista hyvistä ja huonoista puolista. Tätä kesti ilmeisesti useita minuutteja.

Emotionaalisen kylmyyden tiedetään liittyvän mm. psykopatiaan (ks. ICD-10 F60.2). Anderson et al (1999 (Teoksessa Caccioppo & Berntson 2005)) tekivat kattavan vertailevan tuplatapaustutkimuksen kahdesta lapsesta joilla oli etuotsalohkon vaurio. Lapsien kehitys oli muuten ollut normaali, mutta heillä oli ollut loputon määrä ongelmia virkavallan kanssa ja he olivat jatkuvasti ajautuneet konfliktitilanteisiin yhteiskunnallisten instituutioiden kanssa. Heillä ei ollut ollut kykä suunitella toimintaansa tai ajatella emotionaalisesti häiritseviä tilanteita toisten ihmisten kannalta. Mielenkiintoista etuotsalohkossa siis on se, että sillä ei ole mitään tekemistä nk. primitiivisen aivojen osan kanssa(limbinen järjestelmä), mutta se silti liittyy ratkaisevalla tavalla tunne- elämän säätelyyn ja nk. järkevään toimintaan sosiaalisessa kontekstissa.

4.2. Amygdala merkittävä myös visuaalisessa havainnoinnissa

Merkittävämpi ohimolohkon uurre(superior temporal sulcus) on kiinteässä yhteydessä sekä visuaaliseen what -rataan (V2 tämä pitää tarkistaa), että amygdalaan. Damasion(1994) esittelee amygdalan toimintaa useassa kohdassa ja hänen somaattisen merkitsijän hypoteesissaan se näyttelee tärkeää osaa. Myös muissa tutkimuksissa on todettu amygdalan olevan tärkeä(Choucherelou et al 2006, 63 - 74) toiminnan säätelijä. STS on alue joka on erikoistunut nimenomaan inhimillisen liikkeen havaitsemiseen. Alue ei aktivoidu satunnaisesta valopistematriiseilla tehdystä “liikkeestä” mutta tunnistaa aktivoituu sekunnin murto- osissas kun on kyse inhimillisen toiminnan havaitsemisesta. Tätä oli testattu valopistevideoilla ja aivokuvantamismenetelmilla (emt.) Valopistevideoissa näyttelijöiden niveliin oli asetettu valoja ja heidän toimintaansa oli kuvattu pimeässä huoneessa. Merkittävää tässä koeasetelmassa oli se, että emotionaalista elehtimistä STS - amygdala -alueet tunnistivat erittäin hyvin, etenkin uhkaavaa käytöstä (aggressiota) koehenkilöt tunnistivat merkittävästi paremmin kuin muita alueita. Emotionaalista liikettä tunnistettiin myös silloin kun koehenkilöille näytettiin kahta valopisteihmistä. Vaikuttaa siis siltä että emootiot osallistuvat myös havaitsemisen jäsentämiseen. Toisten ihmisten liikkuminen ja elehtiminen on josainmäärin biologisesti kiinnostavaa.

Miksi tämä pieni seikka on merkittävää? Entä sitten jos ohimolohkon uurre (liikkeen havainnointi) on yhteydessä tunneelämään(amygdalaan)? Tämä voi auttaa ehkä selittämään sellaisia pieniä asioita kuten, miksi jääkiekon tai jalkapallon katsominen on miellyttävää. Ihmisruumiin liikkeen ollessa yhteydessä tunneelämäämme voimme ehkä ymmärtää baletin ja teatteriesitysten merkitykset kulttuurissamme hieman paremmin. Muissa kulttuureissa esim. feodaaliajan Japanissa tai Hong- Kong-elokuvien alakulttuureissakin ihmisten katsellessa kata-suorituksia tai Jackie Chan- elokuvia on ehkä helpompaa ymmärtää sitä, mikä niissä viehättää. Inhimillisen kehon liike.

Tämä on Damasion (1994) teoksen kannalta merkittävää, sillä se tarjoaa epäsuoraa tosdistusaineistao somaattisen merkitsijän hypoteesille. Kun jokin on emotionnaaliseen elämään yhteydessä se motivoi toimimaan ja analysoimaan sosiaalista tilannetta(tässä tapauksessa liikettä) ja arvioimaan onko se uhkaavaa vai ei. William James (1950, 468 - 472) käytti esimerkkinä teatteria ja esteettisiä kokemuksia kun hän kuvaili tunteiden tarttumista ja niiden sosiaalista ulottuvuutta. Damasion mukaan Jamesin esteettiset kokemukset (yläkategoria subtler emotions) olisivat sekundaarisia emootioita. Tämän pitäisi myös post- modernille sosiaalipsykologialle tarjota merkittäviä lisäulottuvuuksia, sillä tämä alleviivaa sitä, miten kehomme ovat sosiaalisia. Yhteiskunnalliset arvostukset ja oikeanlaiset elehtimiset piirtyvät kehoomme(Douglas 2001, 182 - 192) ja olemme myös herkistyneet niitä havaitsemaan(Chouchourelou et al. 2006). Viimeistään tämän pitäisi herättää myös sosiologisen sosiaalipsykologian tai post- modernistisen leirin ymmärtämään aivotutkimuksen tarpeellisuuden myös yhteiskuntatieteissä, on olemassa vihdoin keinoja osoittaa materiaalisesta maailmasta niitä seikkoja, mistä on aikaisemmin saatu viitteitä vain diskurssianalyysilla tai a priorisella aikalaisanalyysilla.