Michaelista
Mistä pidän? Katso top-10-listani
Michael, kuka?
Koen usein valituksia siitä, että en jaa henkilökohtaista kokemusmaailmaani muiden ihmisten kanssa. En kerro salaisimpia toiveitani tai viimeisimpiä ihmissuhdekuulumisiani. Nyt webmasterini Viltsu on kuitenkin sanonut, että pitäisi muutama tuhat merkkiä kertoa siitä, kuka minä olen.
Olen melko tavallinen nuori aikuinen, en tee koskaan mitään kovin jännittävää ja kaikkein jännittävimpiä tapahtumia taasen en voi vaalien alla kenellekään jakaa, sillä Suomessa niistä voitaisiin repiä älyttömiä lööppejä… No, minä kuitenkin synnyin ja kasvoin Kirkkonummella, kävin siellä lukioni ja harrastin japanilaisia kamppailulajeja, pelasin roolipelejä, kävin Helsingissä reiveissä ja kadunvaltauksissa, purin ja kokosin tietokoneita ja säädin OS/2- ja DOS-käyttöjärjestelmiä. Olin ”absolutisti” n. 20-vuotiaaksi jolloin kokeilin päihteitä ja palasin sitten takaisin liikunnan kautta saatuihin tajunnantilan muutoksiin. Tein Kirkkonummella kaikkea muuta kuin kävin kouluja. En juuri koskaan tehnyt läksyjä ja se näkyykin siinä, että nyt yliopistomatematiikka tuottaa vaikeuksia. Julkaisinpa pari omakustanteista Goa-trance-CD-levyä Antti Kovannon ja Sami Pekkarisen kanssa. Ylipäätään, tein kaikkea muuta kuin kävin pakollisia kouluja.
Poliittista havahtumista en oikeastaan kokenut koskaan. Muistan keskusteluja lapsuudesta, joita kävin isäni kanssa sodasta. En silloinkaan ymmärtänyt sodan funktiota tai hävittäjälentokoneiden rakentamista. Kuulosti vain kamalalta, että ”hävitetyt sotilaat eivät tule takaisin”. Viihdyin lapsena äitini kanssa paljon metsässä koirien kanssa. Kävimme pitkiä kävelyitä luonnon keskellä ja pyörimme lehtikasoissa. En voinut lapsena ymmärtää, miksi viihtyisät leikkimetsät ja eläinten kodit hakattiin kerta toisensa jälkeen naapurustosta pois… Minulle tuli siitä paha mieli jo ennen kuin aloitin koulun… Ymmärsin etteivät eläimet voineet valita sitä ja mietin, että olisi todella kamalaa jos joku veisi minun kotini ja pakottaisi pois perheeni luota - minusta ihmiset tekivät väärin kun eivät kysyneet eläinten mielipidettä.
Poliittinen aktiivisuuteni on ollut luonnollinen kasvutarina, eikä äkkinäinen herääminen. Kasvuni jatkui kun peruskoulu alkoi - eikä kukaan kertonut ymmärrettävästi, miksi se oli pakollista. Minusta oli hölmöä, että leikkiminen, joka oli kivaa, korvattiin kolmentoista vuoden koululla. Se oli minusta väärin, leikkimistä oli ihmisen elämästä vain kuusi vuotta, sen jälkeen kolmetoista vuotta koulua ja laskin, että enoni on yliopistossa ja se kestää todella pitkään. Kaksikymmentä vuotta koulua ja kuusi vuotta leikkiä. Sitten vielä työelämää… Itkin ihmisen kurjaa kohtaloa talsiessani koulumatkoja.
Koulussa ei ollut kivaa, siellä minut tönäistiin päin metalliovea, niin että silmäkulmani piti liimata umpeen. Joku Tero-niminen poika oli laittanut lippalakin kasvoilleen, sanoi olevansa ninja ja löi minulta ilmat pihalle, kun seisoin odottamassa liikuntatunnin alkua. Opettaja sanoi, että se oli minun vikani. Sitten, joskus myöhemmin kun näytin opettajalle ymmärtäneeni miten matematiikka toimi, ja olin tehnyt kirjaa omatoimisesti eteenpäin, sainkin kuulla, ettei niin saa tehdä. Lopetin läksyjen teon ensimmäisellä luokalla, koska siitä rangaistiin. No, peruskoulussa koin väkivaltaa, kiusaamista, ryhmien ulkopuolelle sulkemisia, rasismia, epäoikeudenmukaista ja perusteetonta kohtelua opettajilta. Ylipäätään peruskoulujen äärimmäisen tiukat normitukset ja opettajien henkilökohtaiset arvot vaikuttivat mielivaltaisilta ja vääriltä. Vaikkakaan, en olisi sitä lapsena näillä sanoilla selittänyt. Tiesin vain, että jotain mätää tässä on. Nyt ymmärrän, että se on valtakunnallinen opetussuunnitelma, jonka tarkoituksena on ensisijaisesti KASVATTAA, eikä opettaa ajattelemaan ja olemaan luova. Lapsista pitää saada tehtyä Suomalaisia (isolla ässällä) ja vasta sen jälkeen opettaa lukemaan ja kirjoittamaan.
Kuudennella luokalla järjestin mielenosoituksen n. 30-40 oppilaan kanssa koulun pihalle, joka taltutettiin alle puolessa tunnissa. Syynä mielenosoitukselle oli pihaleikkien kieltäminen. Olin hämmästynyt kun oppilaat epäoikeudenmukaisesta kohtelusta huolimatta tottelivat opettajia, jotka käskivät sisälle. En saanut kyllä rangaistusta agitaatiostani huolimatta - mitä en kyllä ymmärrä vieläkään. Odotin sitä kyllä.
Myöhemmin yläasteella olin kahden eri luokan oppilaiden koulukiusaamana yhtä aikaa, eivätkä kiusaajat koskaan saaneet rangaistuksia, pahoinpitelysyytteitä tai mitään muutakaan - helposti sitä ajauduin itsekin tekemään muutaman väkivaltaisen teon kiusaajiani kohtaan ja ahdistuksissani ystävääni Tapani Linnaluotoa kohtaan (sain kyllä takaisin) - kun ei aikuisista ollut apua. Mikäli Tapani luet tätä, olen aidosti pahoillani, en tosin pidä tekoani mitenkään anteeksiannettavana tai oikeutettuna.
Lukiossa jatkui 80- ja 90-lukujen homofobinen ilmapiiri. En pitänyt sitäkään mitenkään miellyttävänä ja koin ahdistavaksi senkin, että terveystiedon kirjassa homoutta pidettiin epäkypsyytenä ja seksileikkejä pahana. Uudemmasta painoksesta ne sitten jo karsittiinkin. Leikin tietysti itsekin superheteroa 15- ja 16-vuotiaana, vaikka tiesin sen olevan biseksuaalisuuteni peittelyä. Koulujärjestelmä on poliittinen alusta loppuun ja se on kuin Aldous Huxleyn Uljaan uuden maailman hautomo.
Yläasteella (n. 14-vuotiaana) olin aloittanut itämaisen filosofian lukemisen ja sen anarkistiset elementit (esim. Lao Tsen - De Dao Jing) - joita opin ymmärtämään paremmin vasta lukion viimeisinä vuosina - tuntuivat järkeviltä ja lämpimiltä. Sain taolaisuudesta ja zen-buddhalaisuudesta ensimmäisiä välineitäni käsitellä sosiologisia ilmiöitä. Aloitin itseni aktiivisen poisohjelmoinnin kasvatuksellisista arvoistani ja koulumaailman nationalismista. Pystyin ajattelemaan erään tietokonepelin (Star Control 3) kautta lopulta kasvatusta eräänlaisena väkivaltana, sillä se pakotti arvoja ja asenteita lasten päähän, ilman, että heillä oli edes välineitä käsitellä näitä asioita. Ne juntattiin herkkään kasvualustaan ja kerrottiin että ne olivat hyviä, koska ne olivat hyviä, koska opettajat, armeijan sedät, vanhemmat jne sanoivat että ne olivat hyviä. Itsenäisyys pitää juuria heti, eikä pian.
Viimeinen niitti siihen, että luottamukseni yhteiskuntaan mureni, oli se hetki, kun ymmärsin etten voi luottaa poliisiin tai virkavaltaan mitenkään. Jouduin 16-vuotiaana mielivaltaisen pahoinpitelyn kohteeksi Kirkkonummen keskustassa, jossa selkäni vääntyi pahasti ja menetin hetkellisesti kykyni kävellä. Kävin valittamassa poliisilaitoksella ja he sanoivat, etteivät tee mitään, sillä olen alaikäinen. Saman kesän aikana näin, miten poliisi keskeytti bileitä keskeltä metsää ja väitti kaikkia reivaajia Kirkkonummi-päivillä narkkareiksi. Tämän annoin vielä mennä ohi, mutta sitten kun jouduin perin kummalliseen poliisiratsiaan 19-vuotiaana, jossa minua aluksi seisotettiin tien reunassa varmaan kymmenen minuuttia, samalla autoni takapenkkiä skannattiin taskulampuilla. Poliisi halusi haistella muovirouhetta autoni takapenkiltä. Poliisi tivasi minulta olinko lääkkeiden, huumeiden tai muiden aineiden vaikutuksenalaisena (ja olin absolutisti). Lopulta sain ajokorttini takaisin ja mystisen lausahduksen ”aja varovasti, täällä on liukasta”. Ensilumi ei ollut vielä lähelläkään. Ajoin sata - kaksisataa metriä ja toinen poliisipartio veti minut sivuun ja antoi sakot valoitta ajamisesta (olin laittanut vain ilmeisesti parkit päälle edellisen pysäytyksen jäljiltä tai jotain, koska autoni akku oli huono). Yritin selittää mistä erehdys johtui ja poliisia ei kiinnostanut selitykseni ollenkaan. Sain sakot. Poliisipäällikkö vain valitti että sattuipas ikävä kömmähdys, eikä rahoja saanut takaisin. Sellainen yhteiskunta meillä….
Kirkkonummella poliisilla oli ilmeisesti myös oikeus antaa porttikieltoja nurmikentille, jos sattui olemaan nuori ja poliisi-sedällä huono päivä. Lisäksi poliisilla oli sumeilematon oikeutus ratsata ystäväni Jukan auto vähintään kerran kuussa, tämä johti lopulta siihen, ettemme ajaneet Kirkkonummen keskusta-alueella koskaan. Minulta ratsattiin kerran repusta teesihti kun istuin parkkipaikalla tyhjässä autossa - enkä haitannut kenenkään menoa, kunhan hengailin ja nautin kevätillasta ja puistokaupunkimaisemasta.
Pikkuhiljaa, tippa kerrallaan, yhteiskunnalliset epäkohdat valuivat tietoisuuteeni ja kokemusmaailmaani kun niitä pääsin näkemään. Luin ennen yliopisto-opintojeni alkua lukiossakin jonkin verran sosiologiaa ja valtio-oppia sivuavia teoksia, jotka käsittelivät mm. sitä, miten media luo uskomuksia ja tarinoita, joilla ei ole totuuspohjaa. Opin nopeasti ymmärtämään miten saippuaoopperat, elokuvat, pop-musiikki, satukirjat ja sarjakuvat olivat täynnä kuvallista aineistoa, jotka ohjasivat ”oikeille” käyttäytymisen urille. Kaiken pohjalla oli tietysti myös zen- ja tao-filosofia. ”Oikealle” käyttäytymiselle ja ”järkevyyden” vaatimuksille, en koskaan löytänyt mitään perustelua. Monia asioita yhteiskunnassa piti tehdä, koska ne olivat järkeviä… Kukaan ei kuitenkaan onnistunut määrittelemään minulle sitä, mitä järkevyys oli. Järkevyys tuntui aina vain olevan sitä, mikä oli enemmistön mielipide - ei sillä totuudella niin väliä.
Lukion loppumisen tietämillä suivaannuin Suomen armeijan intendentin painostaviin kirjeisiin, jotka vaativat kerta toisensa jälkeen astumaan palvelukseen hyvin röyhkeillä sanoilla ja uhkailuilla. Olin jo yhdellä kirjeellä selvittänyt, että tulisin kyllä, kunhan saisin elämäni järjestykseen. Lopulta kun elämässäni osa asioista rupesi järjestymään, niin sain kirjeen väärällä hetkellä , jälleen samaisesta firmasta, jota ei kiinnostanut se, ettei elämäni ollut järjestyksessä. Ilmoitin etten astu palvelukseen. Pitäkööt tunkkinsa ja idioottibyrokratiansa.
Ryhdyin kasvissyöjäksi 17-vuotiaana kun huomasin, että ilman lihaakin pärjää. Siitäkin oli valehdeltu, ei se ollutkaan välttämätöntä ihmiselle. 18-vuotiaana työskentelin Radiolinjalla mikrotukihenkilönä ja sielläkin kaikki olivat homofobisia ja kieltäytyivät huoltamasta homojen koneita - yrityselämässä minulle maksettiin kaikesta aina niin huonoa palkkaa kuin vain suinkin kehdattiin ja Göteborgin tapahtumia aikuiset ihmiset kommentoivat äärimmäisen naivisti. Ainoastaan kaupan kassalla noudatettiin työehtosopimusta - niin raskaasta työstä kyllä sietäisi maksaa kovempaa palkkaa. Kunnallinen sektori oli pahempi kuin yrityssektori, koulunkäyntiavustajia saatettiin kohdella kuin kuonaa ja kunnallispolitiikka ja poliittiset puolueet vaikuttivat niihin asioihin, mitä sai uutisoida koulun tapahtumista. Kirkkonummen Sanomat oli Kokoomuksen taskussa ja paikallinen bussiyhtiö sai pitää monopolia käsittämättömän huonolla palvelulla, vain koska yksi omistajista oli kunnallishallinnossa lobbaamassa itselleen tukiaisia - oikeistolaisessa puolueessa.
Kerron siis kaiken tämän vain siksi, että voisin alleviivata sitä, etten ole koskaan kokenut poliittista herätystä. Liityin ViNOon ujona ja melkoisen arkana, syrjäytymispisteessä olevana nuorena, joka oli taistellut KELA-byrokratian kanssa mitä uskomattomimmilla tavoilla. ViNO vaikutti raikkaalta ja tuoreelta tuolloin 2003 eduskuntavaalien tietämillä, olin opiskellut klassista liberalismia ja tutustunut talouden historiaan, nähnyt miten oikeistolaiset arvot olivat kylmät ja välinpitämättömät ja konservatiiviset, enkä siksi vanhempieni lailla tukenut 2003-vaaleissa Kokoomusta tai RKP:tä - Vasemmistoliitto taasen oli vuoden 1998 puolueohjelmassaan taantumuksellinen ja idealistinen, demarit puolestaan rasistisia ja seksistisiä. Vihreät osoittautuivat vähiten huonoksi ja ainoiksi, jotka tuolloin pitivät yllä ympäristöasioita ja selvästi maahanmuuttajataustaisten vähemmistöjen asioita. Viha yhteiskuntaamme kohtaan oli suurin syy tulla mukaan politiikkaan. Kun tarpeeksi monta kertaa joutuu syrjityksi, altavastaajaksi ja saa tietää, että Lipposen ykköshallitus oli vastuussa työmarkkinatuen poistamisesta alle 25-vuotiailla oli - rikkinäisissä lenkkareissa ja kaksinkertaisessa hupparissaan pakkasessa - niin täynnä vihaa olemassa olevia rakenteita kohtaan, että oli valmis vannomaan pyhää kostoa kasvotonta byrokratiaa kohtaan.
Byrokratiaa pitäisi ehdottomasti vähentää yhteiskunnastamme. Perustulon näen oivallisena ratkaisuna tähän. Olen politiikassa mukana, koska maailma ei ole täydellinen, mieluiten tekisin jotain muuta, mutta koska kukaan muu ei aja oikeuksiani, eikä eduskuntaa tai hallitusta kiinnosta yksittäisen ihmisen kärsimys, on minun pakko osallista. Muiden ihmisten äänestämä valtiokoneisto polkee minun oikeuksiani ja hankaloittaa minun elämääni - kansanedustajat, jotka eivät edusta minua, päättävät asioita puolestani. Arkielämän todellisuus on poliittisen vallan taistelutanner - erittäin brutaalilla ja sumeilemattomalla tavalla.
Suuri oivallus minulle oli, kun näin ministeri Heinäluoman puhuvan täysin asiatonta paskaa, mutu-pohjalta Kimmo Helistön kanssa Ruben Stiller showssa. Ajattelin, että jos tuollainen kouluttamaton ääliö on vallan kahvassa, että ei lujaa mene. Heinäluoma ei ollut ollenkaan paneutunut sen aiheen tutkimuksiin. Heitti vain ilmaan populistisia ja normatiivisia lauseita. Yhdysvaltojen ajama ulkopolitiikka aina Kosovon pommituksista Irakin sotiin olivat myös jotain, mikä kaiken itse kokemani vääryyden keskellä sai ihmettelemään, että miksi ei suomen valtiojohto paheksu näitä tekoja. Ihmettelin myös, miksei Tsetsenian tataarien massamurhaaminen herättänyt valtion taholta mitään paheksuntaa. Koin, että järjestelmä, joka kasvattaa tekemään aina niin kuin on moraalista ja oikein, ei noudattanut omia neuvojaan. Mitään liian moraalista ei saanut tehdä. Moraalista oli aina tottelu ja virallisen politiikan sokea hyväksyminen. Kun sain tietää Patrian myyvän aseita yhdysvalloille (sotaakäyvä maa), totesin etten ole kovin motivoitunut maksamaan näin moraalittomaan valtioon veroja. Näin koin teininä, kaksikymppisenä ja koen edelleen.
Valtio varastaa jokaisen veroeuron, mikä menee aseiden valmistamiseen, nationalismin tukemiseen opetussuunnitelmassa, epäoikeudenmukaisten sakkojen jakamiseen, vähemmistöjen oikeuksia polkevan koulujärjestelmän resursseihin ja saastuttavan energiateknologian tukemiseen.
En tosin tiedä, vastaako tämä kirjoitelma siihen kysymykseen kuka minä olen? Ei varmaan, sillä tällaisissa asioissa yleinen odotus on, että kertoisin esim. perhesuhteistani, läheisistä ihmisistäni, harrastuksistani jne. Perhettä minulla ei varsinaisesti ole, minulla on äiti, joka on tärkeä ja veli, jota näen harvoin, mutta ajattelen usein. Tällä hetkellä arkielämässäni tärkeimmät ihmiset taitavat olla tukiryhmäni ihmiset ja kämppikset. Avaruusveljeni Arttu Manninen - termodynamiikka-DI - on ollut karateohjaajani Oiva Tynin ohella, elämäni pisin ihmissuhde. Tärkeät lemmikkieläimet, joilta olen oppinut niin paljon luonnon ja ihmisen suhteesta, ovat Dharma-koiraa lukuun ottamatta jo kuolleet.
Mutta, kuten jo alussa totesin, olen aika tavallinen. Arkipäiväni, vaalien ulkopuolella, ovat lähinnä kirjojen lukemista ja yliopistolle kävelyä. Silloin kun en käytä aikaani netissä(jatkuvasti vähemmän ja vähemmän), luen lähinnä kirjoja ja kuuntelen musiikkia. Sitten teen tietysti kaikkea sitä mitä ihmiset yleensä tekevät, ruokailusta ulostamiseen. Olen vegaani, dyykkaan, kannatan eläinten oikeuksia, olen huolissani liikakansoituksesta, ekosysteemeistä ja haluaisin joskus elämässäni nähdä taivaan ilman valosaasteita. Se, mikä minut ehkä erottaa useimmista vinolaisista aktiivipoliitikoista, on se, että minun taustani on teknokulttuurissa ja katujen valtauksissa. Monet muut ovat tulleet mukaan vasemmistolaisten perhetaustojen, eläinoikeuksliikkeen ym. järjestöjen kautta. Reivikulttuurin ja politiikan yhteyttä on tutkinut Jyväskyläläinen sosiologi Aura Yliselä. Hänen gradunsa Reivaten vallankumoukseen kannattaa selata läpi.
4. Februaryta, 2007 kello 11:11:26
Hei Michael,
hienot sivut sinulla! Opetussuunnitelman mielekkyydestä ja sisällöistä olen tosin kanssasi hieman eri mieltä
Paljon onnea kampanjointiisi ja kaikkea hyvää elämääsi - tukijoukkojasi riittää täällä etelämpänäkin.
4. Februaryta, 2007 kello 11:24:11
Sinusta on siis ihan oikein juntata lasten päähän uskontoa, valikoida historian kirjoihin paloja erityisesti Talvisodasta ja siihen liittyvästä ”sankaruudesta”, puhumatta ollenkaan suomalaisista keskitysleireistä? Tuossa vain pari kohtaa mitä tulee mieleen.
Kasvatussosiologian kurssin lukeneena tiedät itsekin varsin hyvin, ettei peruskoulun ensisijainen tehtävä ollut opettaa, vaan pitää lapset poissa pahanteosta. Suomen ”kunniakkaat” koulut tulivat käyttöön kun lapsityövoiman käyttö kiellettiin lailla, ei hetkeäkään aiemmin.
Vielä 90-luvun alussa kouluissa opetettiin, että Suomi voitti Talvisodan… Kyllä sinä tiedät miten tämä menee.
4. Februaryta, 2007 kello 11:45:55
On, totta, että suomalaisen peruskoulun juuret heijastelevat toisenlaista yhteiskuntaa verrattuna siihen, missä nyt elämme. Siksi opetussuunnitelmia kehitetäänkin jatkuvasti vastaamaan paremmin uusiutuvia tarpeitamme ja toisaalta mukailemaan eri ihmistieteiden piirissä toteutettujen tutkimusten tuloksia. Äidinkielen opettajana minusta on erityisen tärkeää vastata opetussuunnitelmien tuella esimerkiksi niihin uusiin haasteisiin, joita muuttunut mediaympäristö ja yhä kasvava erilaisten tekstien viidakko tämän päivän nuorille synnyttävät. Kehittyäkseen kriittiseksi tiedon vastaanottajaksi ja omien aivojensa käyttäjäksi nuori tarvitsee analyysiinsa välineitä, jotka kouluopetus pyrkii tarjoamaan.
Siitä olen kanssasi aivan samaa mieltä, että nykyisissä valtakunnallisissa opseissa on vielä parannettavaa monella saralla. Onneksi yksittäisillä kunnilla ja kouluilla on mahdollisuus työstää omanlaisiaan, yksityiskohtaisempia opetussuunnitelmia ja siten osallistua siihen tärkeään ops-kehittelyyn, joka pohjimmiltaan kyllä aivan aidosti tähtää oppilaan kokonaisvaltaiseen kehitykseen ja hyvinvointiin. Se, miten yksittäiset opettajat työssään toteuttavat näitä kunnianhimoisia - mutta silti jokseenkin realistisia - ideaaleja, onkin sitten toinen tarina..
4. Februaryta, 2007 kello 12:17:25
Toki mahdollisuukisia on OPS-työssä vaikka mihin, siitä olemme samaa mieltä, kuten siitäkin, että peruskoulu ei anna tällä hetkellä tarpeellisia välineitä mediakriittisyyteen tai tekstiviidakon läpi rämpimiseen. Ehkä ydinkohta kuitenkin on kommentissasi sanassa ”pyrkii”.
Peruskoulu on voimakas mukauttava instituutio, joka sanktioi tiettyjen arvojen pohjalta asetettujen normien rikkomista - ilman, että tällä on sinällään mitään tekemistä kouluaineiden oppimisen kanssa. Pitää jonottaa, olla ilman lippalakkia, ei saa käyttää tietynlaista kieltä, pitää nousta seisomaan kun lauletaan virsiä, ottaa hattu pois, kun alle sata vuotta vanha kansallisuuden symboli hilataan salkoon jne. Peruskoulussa käytetään liikaa resursseja tällä hetkelllä moisiin turhuuksiin - sen pitäisi olla oppilaitos, eikä seremoniamestari kaikenmaailman aamunavauksineen ja virsilauluineen.
Peruskouluissa voi olla yksittäisiä sankarillisia ja edistyksellisiä opettajia, kuten Sinä tai Heidi Temmes (hänkin oli tosin lukiossa). Olen nähnyt OPS-työskentelyä Kirkkonummen kahdessa koulussa ja joko kirjatut tavoitteet ovat olleet kauniita korulauseita, jotka eivät ole koulun arkeen juuri vaikuttaneet, tai sitten OPSia on ollut työstämässä Kokoomus-puolueen aktiivit. Silloinhan OPS heijastelee kirjoittajiensa arvoja ja heidän käsityksiään oikeasta ja väärästä, ilman, että heidän moraalisuuttaan on standardoitu ihmistieteellisin mittarein (esim. Kohlbergin mittari, muitakin on).
Peruskoulu ei ole pyhimysmäinen instituutio, niin kauan kun OPM:ssä heilutetaan tahtipuikkoa esim. sen suhteen, että minkälaisia ihmisiä OKL:ään pääsee sisälle. OKL:ään ei liiaksi ole tunkua niiden entisten oppilaiden keskuudesta, jotka ovat olleet keskiarvoisia. OKL:ään menevät ne, jotka ovat suoriutuneet hyvin ja ovat usein keskiluokkais-porvarillis-taustaisia. Lisäksi, opettajien arvoja ei testata suvaitsevaisuuden tai joustavuuden puolesta mitenkään. Ei ole ollut yksi, eikä kaksi kertaa kun olen opettajan huoneessa saanut kuulla heittoja ”rättipäistä” tai ”mutakuonoista”. Eniten joskus itseäni järkyttänyt heitto tuli eräältä rehtorilta, joka sanoi ”Jos muottiin ei mahdu niin, sitten se on ongelmatapaus”.
Minä en ole vakuuttunut siitä, että niin kauan kuin OPSeihin vaikuttavat ihmisten poliittiset motiivit, että ne tähtäävät mihinkään muuhun, kuin siihen, että jokainen pyrkii vaikuttamaan tulevien sukupolvien ajatusmaailmaan, omien etujensa mukaisesti.
4. Februaryta, 2007 kello 12:22:22
Lisäys vielä : kouluissa pitäisi olla a) joko enemmän äidinkieltä tai b) erillinen mediakasvatuksen oppiaine. Tähän tarvittaisiin jostakin lisää resursseja ja lisää aikaa, uskonnon voisi korvata mediakasvatus- ja kulttuuriopetuksella esim. Tai sitten on vain niin, että abstrahoitunut yhteiskuntamme edellyttää laajempaa peruskoulua ja enemmän opetustunteja. En sitten tiedä, miten tämä sopii yksiin lasten jaksamisen kanssa.
4. Februaryta, 2007 kello 13:16:45
Oleellista kouluinstituution kehittämisessä on priorisointi; on tunnistettava ne ongelmakohdat, joihin tarttumisella on suurin kiire, ja jätettävä toisarvoiset epäkohdat odottamaan vuoroaan. Tämän hetken suurimpina ongelmina koulumaailmassa kajastavat nähdäkseni erilaiset resurssileikkaukset: ”säästöt” opetusryhmiä kasvattamalla, määrärahoja laskemalla ja opettajia pakkolomauttamalla. PISA-tuloksilla ylpeillään, mutta työntekijöitä niiden takana ei arvosteta. Luokanopettajien (lastentarhanopettajista puhumattakaan) palkkaus laahaa perässä siihen nähden, miten arvokkaaksi opetustyötä milloin missäkin poliittisessa foorumissa ylistetään. Puheet ja teot eivät kohtaa.
Opettajan kaventuneet mahdollisuudet toteuttaa haluamansa tasoista opetusta säteilevät oppilaisiinkin; yhä useampi oireilee eri tavoin. Ilmassa on valtaisaa intoa nimetä oppilaiden ongelmia hienoilta kalskahtavin termein, mutta kovin montaa ei tunnu niinkään kiinnostavan, mistä nämä keskittymishäiriöiksi ja oppimisvaikeuksiksi nimitetyt ilmiöt saavat alkunsa.
Jokainen aineenopettaja on sitä mieltä, että juuri hänen opettamansa aine ansaitsisi lisätunteja - niin minäkin. Lisää tunteja ei kuitenkaan synny tyhjästä, ja aivan kuten sinäkin, olisin valmis ottamaan nuo tarvittavat tunnit uskonnonopetuksesta. Kouluissamme on jo elämänkatsomustiedon yleissivistävä oppiaine, jonka tulisi riittää oppilaille varsin mainiosti uskontokuntaan katsomatta.
4. Februaryta, 2007 kello 14:14:11
Minusta olet oikeassa ”säästöjen” suhteen. Kovasti on kiire nostaa eläkkeitä ja ostaa kuuden miljardin ydinvoimaloita, rakentaa lisää autoteitä (kun edellisetkin toimivat), ja valtion yhtiöiden optiovoitot jaetaan yksityisille ihmisille, vaikka ne kuuluisivat veroja maksavalle väestölle - tai valtion velan lyhentämiseen.
Suomella ei ole mitään aihetta ylpeillä PISA-tuloksillaan kun huipputieteen tekijöiden kehitysmahdollisuudet ehkäistään tehokkaasti kateuteen pohjaavalla peruskoulujärjestelmällä. Vertaamalla esim. Nobel-palkintojen määrää Suomen ja Ruotsin välillä, Suomessa on vain 2 ja Ruotsissa on 23, voi todeta, että joku tökkii.
Väestömäärään suhteutettuna, jos akateemiset laitokset Suomessa toimisivat erityisosaamista tukien, pitäisi Suomessa olla n. 16-18 Nobel-palkintoa. Suomessa erityislahjakkaita ei tueta, vaikka voisivat hyvin tarvita samankaltaista lisäapua ja ohjausta, kuin esim. dysfaatikot, dyslektikot, ADHD:t, aspergerit jne. Erityislahjakkuus on suomalaisessa koulutuspoliittisessa keskustelussa tabu, koska heitä pelätään ja kadehditaan. Yhteiskunnassa, jossa tasa-arvoisuus tarkoittaa tasapäistämistä, myös koulujärjestelmä toimii ”muotittavasti”.
Oikeansuuntaiset toimenpiteet olisivat minunkin mielestäni siinä, että ryhmäkokoja pienennettäisiin n. 10:een peruskouluissa ja opettajan lisäksi olisi vielä avustajat joka luokassa. Pitäisin kyllä myös kasvatustieteiden asennepohjan muokkaamista välttämättömänä toimenpiteenä.
Tuossa tilastoja Nobeleista :
http://www.iqcomparisonsite.com/Nobels.aspx
Tällä hetkellä Suomi on Pohjoismaiden huonoin huippututkimuksessa, eikä kärkeä edes Itä-Euroopan maiden keskuudessa. Luulenpa, vaikka en ole tilastoja nähnytkään, että Suomessa myös koulusta syrjäytyneiden määrä on suurempi kuin muissa Pohjoismaissa. Suomessa huippututkijoiden syntyä je kehittymistä ehkäisee epäilemättä se, että naisia ei arvosteta tutkijoina ja laitosten johtajina. Lisänsä tuo taatusti myös asevelvollisuusarmeija ja 13:n kk siviilipalvelus, jotka vieroittavat miehet/pojat opiskelusta ja oman pään käytöstä hyvin tehokkaasti.
10. Februaryta, 2007 kello 01:52:42
Sivusi ovat hienot!!
12. Februaryta, 2007 kello 11:11:33
Mikki, hienot sivut - luin ne läpi ajatuksella:-) Olet oikealla tiellä. Mutta myös minä olen aina ollut omassa piirissäni tietynlainen nihilisti
Kilokaupalla onnea kampanjointiisi!
Minua ilahdutti lauseesi …”jotka käsittelivät mm. sitä, miten media luo uskomuksia ja tarinoita, joilla ei ole totuuspohjaa…” Tämä aine on erittäin lähellä omaa sydäntäni ja olen paasannut aiheesta väsyksiin asti (ainakin lähipiirin mielestä) Tykkään Luis Althusserin (monet ihmettelevät tätä) mietteistä tsekkaa vaikka wikipediasta…
Niin se vain on, että ihmisen tahto ei todellakaan ole vapaa, tosin ollaan jo aika pitkällä, jos sen tiedostaa ja taistelee aktiivisti eri ideologioden piilovaikutusmekanismeja vastaan.
14. Februaryta, 2007 kello 00:34:34
Vapaata tahtoa rajoittavat ideologioiden lisäksi lapsuuden kasvatus, geeniperimä, fysiikan lait ja eletty kulttuurihistoria. Näiden asioiden tiedostaminen ja niidenkin piilovaikutusmekanismeja vastaan taistelu on yksi avain parempaan ja vapaampaan maailmaan. Tietenkään fysiikan lakeja vastaan ei voi toimia kuin mielikuvituksessa, mutta perimän ja evolutiivisen kehityksen ymmärtäminen voi myös olla vapauttavaa. Lue Hamsterivaisto osoitteesta fromm.livejournal.com
Kiitos kommentista ja vierailusta
19. Februaryta, 2007 kello 14:21:13
Yritin miettiä jotain positiivista sanottavaa sinulle, sillä yleisesti vastustan ilkeilyä. En kuitenkaan keksinyt mitään. Mielestäni et tunnu elävän, kuten opetat: haukut esimerkiksi suomalaista koulutusta, mutta käytät sitä silti hyväksesi. Haukut myös armeijan byrokratian, mutta olet kuitenkin päässyt yliopistoon. Kyllähän sinnekin hakiessasi jouduit täyttelemään muutaman lippusen ja lappusen.
Myös vihasi poliiseja kohtaan on käsittämätön. Kyse on ammattialasta, jolle lähtee hyvin monenlaisia ihmisiä ja on suorastaan typerää yleistää kaikki poliisit sellaisiksi, kuin he mielikuvissasi tuntuvat olevan. Muutenkin ilmoitat, että et aio tukea poliiseja. Miksi? Tulevana sosiaalityöntekijänä minusta on ensiarvoisen tärkeää, että poliiseja riittää, sillä olen käytännössä nähnyt, kuinka tarpeellista heidän työnsä on. Erityisesti lastesuojelussa yhteistyö poliisin ja sosiaaliviranomaisten kesken on äärimmäisen tärkeää.
Uskonnon opetus ei mielestäni ole aivopesua, vaikka kannatankin ehdottomasti, samoin kuin sinä, tavallisen uskonnonopetuksen muuttamista ns. yleiseksi uskontotieeksi. Manipuloinniksi tavallistakaan uskonnonopetusta ei mielestäni voi sanoa, sillä ainakin minut uskonnon opetus opetti kritisoimaan kaikkia, myös luterilaista uskontoa. Opin myös muiden kulttuurien ohella paljon omasta kulttuuristani ja oman maani historiasta. Pidänkin uskonnonopetusta lähinnä yleissivistävänä, en mitenkään nationalismiin lietsovana. Muutenkin tunnut pitävän kaikkea opetusta valtion sairaana ihmisten manipulointina: oletko siis sitä mieltä, että myös sinut on saatu manipuloitua? Vai kenties sitä mieltä, että koska sinua ei ole saatu manipuloitua, ajatuksesi ovat moninverroin muiden ihmisten ajatuksia parempia?
Valiettavasti sorruin typeriin lauseisiin ja lievään provosointiin. Moni ajamasi asia on hyvä, mutta perustelusi ovat suorastaan kamalia tai puuttuvat kokonaan, enkä valiettavasti jaa samaa ajtusmaailmaa kanssasi.
19. Februaryta, 2007 kello 16:30:15
No, minusta on oikeastaan upeaa, että olet vaivautunut kommentoimaan sivustoani ja minusta on vielä upeampaa, että olet kokenut tunteita, lukiessasi asioita täältä. Tämä on oikeastaan parasta mahdollista palautetta.
Ensinnäkin, minulle suomalaisuus ei merkitse mitään. En koe olevani suomalainen vaan ensisijaisesti maapallon asukas, sen jälkeen homo sapiens lajin edustaja, eurooppalainan, kuopiolainen ja vasta viimeiseksi suomalainen. Suomen valtion rajojen sisäpuolella tapahtuva koulutus on lakisääteinen pakko, se ei ole vapaaehtoista, omaehtoista tai yksilöllisiä tarpeita kovin erinomaisesti huomioivaa - joten, totta, olen käynyt läpi koulumankelin.
Luin tekstini vielä kertaalleen läpi myös itse, en löytänyt sieltä kohtaa, jossa olisin jotenkin pitänyt koulunkäyntiä ja koulutusta pahana asiana, tai jotenkin sellaisena asiana, että saarnaisin koulutuksen kieltämisen puolesta, jos sitä tarkoitit? Olen vain sitä mieltä, ettei koulujärjestelmä ole niin viaton, kuin mitä meidät kasvatetaan uskomaan ja olen myös sitä mieltä, ettei kyseessä ole pedagogisesti paras mahdollinen järjestelmä. Suurissa kouluissa on suunnattomia ongelmia esimerkiksi sen suhteen, että siellä saattaa olla ihmisiä useista sosioekonomisista taustoista ja heidän kotikasvatuksensa ja -kulttuurinsa (esim. työväenluokka vs. keskiluokka) saattaa olla vähemmän yhteensopiva keskiluokkaisten arvojen kanssa.
Konflikteja syntyy jo siitä, kun keskiluokkaisen taustan omaavat opettajat puhuvat samoilla sanoilla, kuin duunarit, mutta duunariperheiden lapset ymmärtävät sanat eri tavalla. Kiusaamista voitaisiin ehkä onnistua vähentämään, jos tämän kaltaisia asioita ymmärrettäisiin. Voi hyvin olla, että kyse onkin erilaisista kulttuureista tai kommunikaatiotavoista, jotka luovat väärinkäsityksiä.
Sitten, kohta armeijan byrokratiasta… En nyt ymmärrä ollenkaan pointtiasi, miten se liittyy yliopisto-opiskeluun tai siihen, että olen sitä mieltä, että valtion valvonta ja kontrolli suhteessa kansalaisiin pitäisi pitää minimissä ja paperinpyöritys sitä myöten myös? Minusta ajatus siitä, että jokaisesta meistä on olemassa kymmeniä erilaisia rekistereitä, joita ylläpidetään, ilman yksilöiden suostumusta, on vähintäänkin ahdistava. Eikö valtio kykene luottamaan ihmisten hyvyyteen, vai onko kysymys vallasta, ruodussa pitämisestä ja vapauden rajoittamisesta? 2000-luvun aikana on uutisissakin pyörinyt useita tapauksia siitä, miten poliisi on väärinkäyttänyt mm. Soneran puhelinrekistereitä ja tietokantoja - minusta instituutio, joka rikkoo valvomiaan lakeja itse, ei ole luotettava.
Tästä päästäänkin ”poliisivihaan”, jotka ”tuntuvat olevan mielikuvissani”. Ei, ei kyse ei ole mielikuvista, vaan itse läpi elämistäni faktoista. Minuna arkielämästäni ja minun arkikokemuksestani. Olen Kuopiossakin erikseen poliisin kanssa joutunut vääntämään kansalaisoikeuksieni toteutumisesta - tiedän varsin hyvin, että kyse ei ole täydellisestä instituutiosta. Poliisi valvoo lakien lisäksi ”yleistä järjestystä” - jonka nojalla voidaan puuttua myös täysin lailliseen toimintaan, mikäli poliisin tulkinta tai epäily jostakin tapahtumasta on riittävän negatiivinen. Tämähän tapahtui Smash Asem - mielenosoituksessa, jonka poliisi kontrolloi, ennen kuin yhtäkään rikosta oli edes tapahtunut. Mikäli poliisilla on oikeus toimia ennaltaehkäisevänä toimeenpanokoneistona, se rikkoo perinteistä vallankolmijakoon pohjautuvaa periaatetta ja määrittelee uuden periaatteen. Lakien ylläpitämistä valvovasta elimestä tulee välittömästi myös tuomari ja rankaisija. Tällaisesta vallan keskittymisestä on avoimuuteen pohjaavassa kansalaisyhteiskunnassa syytäkin olla huolissaan.
Miten olisit suhtautunut siihen, jos Irakin sodan vastainen mielenosoitus olisi estetty niillä perusteilla, että on riski, että muutama ikkuna voi särkyä - tai, että Suomen kansainväliset suhteet voivat vaarantua? Entäpä jos kyse olisi opintorahamielenosoituksesta? Poliisilla ei ole periaatteellista oikeutta määritellä lain kirjainta, eikä sen tulkintaa. Smash Asem -mielenosoituksen henkilöt olivat yrittäneet ilmoittaa tulevasta mielenosoituksesta poliisille, eikä heidän ilmoitustaan suostuttu ottamaan vastaan. Ei ole mikään ihme, että yli 40% suomalaisista tuomitsi poliisin teot.
Kaikki tämä nyt kiteytyy siihen, että poliisien valtaoikeuksia ollaan valmiita lisäämään ja oikeuksia puuttua rikoksiin, ennen kuin niitä on tapahtunutkaan - mutta poliisin määrärahoja ei olla valmiita nostamaan. Edellinen hallitus on lakkauttanut satoja kyläpoliisivirkoja - Reinikaiset ovat niitä, joita eniten tarvitaan - tyyppejä, jotka kävelevät kaduilla ja ovat tavallisen kansan turvana ja vakauttavat ympäristöä vain näkymällä. Tällöin ei tapahtuisi, niinkuin minulle on käynyt, eli joudun yleisen pahoinpitelyn uhriksi ja kun käyn valittamassa, mitään ei tapahdu.
Poliisilaitos on myös instituutio ja siellä työskentelevät ihan tavalliset ihmiset… Sosiaalityöntekijänä olet varmaankin käynyt pakollisen filosofian kurssin ja tiedät miten aristoteleen syllogismit toimivat :
Ihminen on erehtyväinen
Poliisi on ihminen
——————–
Poliisi on erehtyväinen.
Eli, minusta poliisiin ei ole mitään syytä suhtautua täydellisenä koneena tai koneistona, vaan instituutiona, jonka on noudatettava kansalaisyhteiskuntaan pohjaavan demokratian pelisääntöjä. Rikoksen on tapahduttava ennen tuomiota. Haluan ts. poliiseille sopivat resurssit, mutta minimaaliset valtaoikeudet, tällä hetkellä kehityssuunta ei ole tämä, ja sosiaalityöntekijänä osannet kaivaa netistä oikeat uutiset esim. Hesarin tai YLEn arkistoista. Uutisten yleinen linja on säästöjä ja lisää valtaoikeuksia.
Uskonnonopetuksen vastaisuudesta ei ole mielekästä tässä yhteydessä tehdä kattavaa kulttuurihistoriallista selontekoa, mutta lyhyesti voi todeta seuraavaa. Luterilaisen kirkon teoista ei opeteta massamurhina, noitavainoina, eikä toimintana, joka on kohdistunut pakanallisiin rituaaleihin ja niiden pois kitkemiseen. Monet kirkot on rakennettu kansanuskon kannalta pyhien kohteiden päälle, eikä uskonnon opetuksessa mitenkään erikseen korosteta siä, miten Lutherin mielestä juutalaiset olisi pitänyt hävittää ja miten naiset sopivat vain kahteen rooliin : vaimoiksi tai huoriksi. Mikäli uskonnon opetuksen perusteluna on sitten se, että se opettaa meille suomalaisesta kulttuurista asioita, niin tämä perustelu on sikäli outo, että Jahve on seemiläinen jumala Lähi-Idästä.
Mikäli perusteluna on kulttuuriperinteen ymmärtäminen, niin eikös silloin olisi järkevämpää opettaa esim. Uno Harvan tutkimuksien pohjalta sitä, miten suomalainen kansanusko, kansanrunot ja shamanistinen perinne vaikuttavat arkielämässämme? Äidinkielessä kyllä käydään läpi Kalevalaa, mutta se ei ole ihan sama asia, koska Kalevala kasattiin ja muokattiin monta monituista kertaa vasta 1800-luvun lopussa.
Tätä taustaa vasten katsottuna perinteinen uskonnonopetus, joka perustuu patriarkaaliselle perinteelle, homovihamielisyydelle, sovinismille ja kansanmurhiin, on hankala nähdä miten on kyse yleissivistyksestä, kun opetus ei ole totuudenmukaista.
Lisäksi, koen jotenkin kummallisena sellaisen yksityiskohdan, että uskontoa ruvetaan opettamaan lapsille, ennen kuin heillä on mitään hajuakaan evoluutiosta tai geologiasta. Perustelut yleissivistävyydestä ovat jotenkin… noh, riittämättömät. Itse en myöskään muista yhtäkään itsenäisyyspäivän tilaisuutta ala-asteelta, jossa Jahvea ei olisi mainittu erinäisissä puheissa edes kerran… ”Koti, uskonto ja isänmaa”.
Onko minut sitten saatu manipuloitua, on, kyllä on. On ollut itselläni melkoisen kova työ kun olen joutunut selivittämään ”suomalaisuuden” syntyä ja kulttuurihistoriallisia tekijöitä. Itseni poisohjelmoiminen on ollut pitkä ja työläs prosessi(rippeitä vielä on), mutta ainakin se on ollut todella palkitsevaa. Entä miten vastata provokaatioon ”ovat ajatukseni moninverroin parempia kuin muiden”… Tässä ajaudutaankin jo sitten melkoiseen umpikujaan useampien periaatteiden kanssa…
No, jos ajattelemme, että demokratiassa kaikilla on oikeus mielipiteeseen, niin seuraako siitä, että kaikkien mielipiteet ovat yhtä hyviä. Tähän sinä ilmeisesti tunnut viittaavan(mikäli tulkitsen oikein)… Voit itsekin varmasti pohtia, ovat mielipiteet, jotka ovat tyyliä:
”Homot on huonoja, koska ne haisee”
samaa tasoa, kuin mielipiteet, jotka ovat tämän suuntaisia:
”Homoutta ei voi arvottaa millään mittapuulla hyväksi tai huonoksi toiminnaksi, eikä se ole silloin millään tasolla rangaistava teko, ellei siihen sisälly tahallista toisen ihmisen vahingoittamista. Homous on kulttuurinen ilmiö, joka on eri historiallisina aikakausina saanut erilaisia ilmenemismuotoja ja homoseksuaalien frekvenssi on vaihdellut suhteessa muuhun väestöön.” jne.
Mikäli nyt sitten kysymykseesi on sisäänrakennettuna oletus siitä, että asioita ei voi vertailla parempina ja huonompina keskenään, niin silloinhan, minun ei ole mahdollistakaan sinun näkökulmastasi, omata sen paermpia mielipiteitä, kuin kukaan muukaan. Oletettavasti olemme kuitenkin molemmat sitä mieltä, että on olemassa mahdollista miettiä sitä, ovatko mielipiteet hyvin vai huonosti perusteltuja suhteessa muihin mielipiteisiin.
Voin vastata kysymykseesi siten, että yritän pohtia asioita paljon ja miettiä erilaisille näkökulmille perusteluja ja yritän selvittää niiden historiallisia taustoja (esim. koululaitos, preussilainen armeijajärjestelmä jne). Pyrin pohtimaan eri yhteiskunnallisten ilmiöiden suhteita osana laajempaa systeemiä ja miettimään eri ilmiöiden oikeutuksia jne. Monista syvemmistä pohdinnoista löytyy taustoja esim. Kirjoituksia -osion alta. Yritän tehdä parhaani muokatakseni ajatukseni teoreettisesti koherenteiksi ja samansuuntaisiksi, mutta yllättäen, olen rajallinen toimija ja uskon siihen, että ajatukset, periaatteet ja arvot järjestyvät paremmiksi kokonaisuuksiksi, juuri tällaisten vuorovaikutteisten tilanteiden seurauksena.
Mitä sitten tulee tähän osioon, joka käsittelee elämänhistoriaani, poliittisena kasvutarinana, on vain yksinkertaisesti tarkoitettu osoittamaan sitä, että miten henkilökohtaisen elämän kokemukset voivat vaikuttaa päätöksiin myöhemmällä iällä. Osio ei olekaan mitään muuta, kuin subjektiivisia kokemuksia ja elämääni liittyvien sattumuksien listaamista, joiden on tarkoitus osoittaa, ettei valtio toimi täydellisesti. Kuten älykkäänä ihmisenä kuitenkin tiedät, löytyvät poliittiset teemani näiltä sivuilta ja vallan toisilta osastoilta(esim. Poliittiset pähkinänkuoret).
En ihan arvannut, että joku saattaisi lukea minulle tapahtuneita sattumuksia poliittisena linjauksena, siksi niiltä asioilta puuttuvat perustelut. Jos poliisi ratsaa teesihdin, ei se ole asia, mitä minun pitäisi käsittääkseni perustella. Lähinnä voin vain ihmetellä sitä, miten poliisilla on aikaa kiusata teinejä ja raapia päätäni sen suhteen, miten asiantuntemus päihdeaineista on niin heikolla tolalla. En kuitenkaan rupea valehtelemaan kenenkään mieliksi, että pidän poliisin toimintaa hyvänä aina ja kaikkialla tai absoluuttisesti oikeutettuna.
Provosoinnista, siinä ei ole mitään vikaa tai pahaa, omapa on mokani jos satun provosoitumaan. Tietysti, jos kommenttisi olisi ollut mielestäni yleisesti epäasiallinen, olisin vain poistanut sen ja jättänyt vastaamatta.
Perusteluista. Mikäli halusit kirjoituksellasi jotenkin terävöittää politiikkaani, tai kritisoida ajatuksiani tai perusteluitani, niin ne jäivät minulle hämäriksi. Olen valmis tarttumaan yksittäisiin asioihin syvällisemmin ja perusteellisemmin, jos osaat eritellä ja yksilöidä niitä tarkemmin. Olen pahoillani, mutta en pysty tekemään mitään, kun kommenttisi on ”perustelusi ovat suorastaan kamalia” tai et kerro mistä asiasta ne puuttuvat.
Se, ettet jaa samaa ajatusmaailmaa kanssani, on demokraattinen kansalaisoikeutesi ja olen sitä oikeutta valmis puolustamaan niin lujasti kuin suinkin osaan. Mikäli haluat käydä tarkempia ja syvällisempiä keskusteluja, niin sekin on mahdollista, jos siitä erikseen sovitaan.
19. Februaryta, 2007 kello 18:59:31
Tarkoitukseni oli jättää vain yksi kommentti, mutta ajattelin kuitenkin vastata. Kaikki kommenttini liittyvät sinun kirjoituksiisi ja niistä itselleni tulleisiin ajatuksiin. Osaan tekstistäsi jätän tarkoituksella vastaamatta (mm. mielipide asia). En myöskään halua kirjoittaa filosofiasta, sillä en mielestäni sitä ole tarpeeksi opiskellut, vaikka yliopiston perusopinnot olenkin suorittanut.
En todellakaan ajatellut, että haluaisit kieltää koulun. Lukiessani tekstiäsi minulle tuli kuitenkin tunne, että koulu on mielestäsi turhaa, eikä siellä opi mitään tarpeellista. Siksi pidänkin outona että olet jatkanut myös yliopisto-opiskelua Suomessa: todella moni kuitenkin suuntaa ulkomaille. Myös yliopisto-opiskelu ja armeijabyrokratia kommenttini liittyi ko. asiaan ja omaan kommenttiisi:
”Lukion loppumisen tietämillä suivaannuin Suomen armeijan intendentin painostaviin kirjeisiin, jotka vaativat kerta toisensa jälkeen astumaan palvelukseen hyvin röyhkeillä sanoilla ja uhkailuilla. Olin jo yhdellä kirjeellä selvittänyt, että tulisin kyllä, kunhan saisin elämäni järjestykseen. Lopulta kun elämässäni osa asioista rupesi järjestymään, niin sain kirjeen väärällä hetkellä , jälleen samaisesta firmasta, jota ei kiinnostanut se, ettei elämäni ollut järjestyksessä. Ilmoitin etten astu palvelukseen. Pitäkööt tunkkinsa ja idioottibyrokratiansa.”.
Mikäli valtion kontrollia et halua, niin miksi hakeutua yliopistoon, siellähän niitä rekisterejä vasta pidetäänkin…
Toivoin, että olisit kommentoinut sitä, että esimerkiksi lastensuojelussa poliisien työ on todella tärkeää. Valitettavasti kommentoit vain yksittäistapauksia, mielenosoituksia. Kuten tiedät, Smash Asem kokouksesta liikkui internetissä provosoivaa materiaalia. Enpä ole yhdessäkään opintorahan korotuksen puolesta järjestettävän mielenosoituksen ilmoituksen yhteydessä nähnyt kehotusta aiheuttaa sekasortoa. Smash Asem mielenosoituksen poliisityö oli kyllä ylimitoitettua ja virheitä siellä tehtiin paljon, sen kaikki tajuavat. Kelpaako se esimerkiksi kaikesta poliisityöstä? Tuskin. Poliisien muuten tulee perustella esimerkiksi tekemänsä pidätykset lakien mukaan ja he myös toimivat poliisilain mukaan. Siitä lisää http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950493?search%5Btype%5D=p ika&search%5Bpika%5D=poliisilaki .
Haluan korostaa, että vaikka mielestäni poliisit eivät aina toimi oikein, he kuitenkin yleensä tekevät hyvää ja tärkeää työtä. Ja onneksi poliisivoimat kokoajan nuorentuvat, jolloin asiantuntemus nuorten elämästäkin muuttuu. Ihmettelen kyllä, miten yksi ihminen voi joutua noin moneen kahnaukseen poliisien kanssa kuin sinä ja ilman että on mitään tehnyt.
Toteat: ”Luterilaisen kirkon teoista ei opeteta massamurhina, noitavainoina, eikä toimintana, joka on kohdistunut pakanallisiin rituaaleihin ja niiden pois kitkemiseen. Monet kirkot on rakennettu kansanuskon kannalta pyhien kohteiden päälle, eikä uskonnon opetuksessa mitenkään erikseen korosteta siä, miten Lutherin mielestä juutalaiset olisi pitänyt hävittää ja miten naiset sopivat vain kahteen rooliin : vaimoiksi tai huoriksi. Mikäli uskonnon opetuksen perusteluna on sitten se, että se opettaa meille suomalaisesta kulttuurista asioita, niin tämä perustelu on sikäli outo, että Jahve on seemiläinen jumala Lähi-Idästä. ”
Olen pahoillani, mikäli et näitä asioita ole itse oppinut uskonnontunneilla esimerkiksi lukiossa. En tiedä vaikuttiko se, että uskonnonopettajamme oli nimenomaan opiskellut uskontotieteitä, vai se että opiskelin lähes kaikki lukiomme uskonnon kurssit. Lisäksi luterilainen kirkko on vaikuttanut yhteiskuntaamme niin paljon, että luulisi kaikkien yhteiskunnallisista asioista kiinnostuneiden olevan kiinnostuneita myös siitä, kuinka tällainen yhteiskunta on syntynyt ja sitä myöten myös uskonnosta. Lisäisin myös (vaikkei ihmisten seksuaalisen suuntauksen tulisi mielestäni vaikuttaa mihinkään), että uskonnonopettajamme ei ollut hetero. Enkä halua antaa kuvaa, että lukion käyneenä jokainen voisi tietää kaiken eriuskonnoista. Se tuskin on mahdollista edes pidempien opintojen jälkeen.
”Mikäli perusteluna on kulttuuriperinteen ymmärtäminen, niin eikös silloin olisi järkevämpää opettaa esim. Uno Harvan tutkimuksien pohjalta sitä, miten suomalainen kansanusko, kansanrunot ja shamanistinen perinne vaikuttavat arkielämässämme?” Näistäkin asioista (tosin en ole Harvan tutkimukseen perehtynyt, myönnettäköön) olen oppinut ihan tavallisessa lukiossa, joten ymmärtänet, että näen uskonnon opetuksen hieman eri vinkkelistä. Kommenttisi: ” Lisäksi, koen jotenkin kummallisena sellaisen yksityiskohdan, että uskontoa ruvetaan opettamaan lapsille, ennen kuin heillä on mitään hajuakaan evoluutiosta tai geologiasta.” on hyvä. Mielestäni ei ole oikein, että lapsille opetetaan jotain sellaista, mitä he eivät voi ymmärtää ja totesinkin jo aiemmin, että ennemmin kannatan yleisopetusta eriuskonnoista ja kulttuureista, kuin luterilaista tai ortodoksista uskonnon opetusta.
”En ihan arvannut, että joku saattaisi lukea minulle tapahtuneita sattumuksia poliittisena linjauksena, siksi niiltä asioilta puuttuvat perustelut. Jos poliisi ratsaa teesihdin, ei se ole asia, mitä minun pitäisi käsittääkseni perustella.” Teesihdin ratsaamista ei tarvitse perustella, mutta haluaisin mielelläni kuulla sen, mihin ko. tapahtuma liittyi. Ja esimerkiksi juuri poliisista esittämäsi kanta tulee esille jo etusivullasi, joten oletan sen kuuluvan jotenkin linjauksiisi.
Ensimmäinen kirjoitukseni oli kommentti ja tiedän, että perustelut olivat heikonlaiset. Mutta sinähän se tässä poliitikoksi olet ryhtymässä, en minä. Ja todellakin kaikki kirjoituksesi ovat enemmän tai vähemmän mielestäni poliittisia kannanottoja, sillä omien ajatustesi ja taustojesi kautta kuitenkin näet asiat.
19. Februaryta, 2007 kello 20:49:16
Selvennettäköön vielä, että en ole heittämässä koululaitosta kokonaisuudessaan roskiin, mutta jotain perustavanlaatuisia uudistuksia se kaipaa ja radikaalia luokkakokojen pienentämistä. Lisäksi, luulen että luostarikuriin liittyvästä perinteestä, riveissä istumisesta ja muusta laitosmaisuudesta olisi hyvä pyrkiä eroon. Oppilaiden yksilöllisyyden huomioiminen ja erityisopetuksen resurssien lisääminen, siten, että myös lahjakkaita voidaan huomioida on erittäin tärkeää. Tätä varten voi olla, että joudutaan hankkimaan työvoimaa ulkomailta ja leikkaamaan jostain muualta. Olen myös sitä mieltä, että peruskoulujärjestelmä ei välttämättä ole kaikille se paras vaihtoehto.
Mitä tulee minun yliopisto-opiskeluuni, päätin haluavani yliopistoon vasta n. 19- 20-vuotiaana ja sitä ennen olin kokeillut monen monituista ruumiillisemman työn vaihtoehtoa ja todennut, että ne eivät ainakaan ole minun juttuni. Rupesin ylipäätään opiskelemaan vasta 21-vuotiaana ja opin kirjoittamaan yhdyssanat oikein vasta 22-vuotiaana avoimessa yliopistossa ja vastaanotin opiskelupaikan Kuopiosta 22-vuotiaana. Se, etten lähtenyt ulkomaille opiskelemaan on monisyinen asia, mihin liittyy nykyisellään ex-parisuhde ja se, ettei minun YO-todistukseni ollut minkään arvoinen, siihen liittyvät myös muutamat muut syyt, jotka liittyvät väkivaltaisiin perhetaustoihini ja muihin asioihin, joita ei ole korrektia ruotia tässä.
Valtion kontrolli ja akateeminen vapaus eivät ole ihan sama asia. Yliopistoon hakeuduin liberaalin ilmapiirin perässä ja siksi, koska totesin, että tarvitsen työkaluja jäsentää ympäröivää maailmaa, jotta voin ottaa siihen jotain kantaa edes joskus. Yliopiston byrokratia ja KELAn rekisterit ja vahtaamiset opintosuoritusten suhteen ovat kyllä mielestäni vastenmielisiä. Päätös yliopistoon menemisestä on kuitenkin positiivinen (sillä se ei ole kansalaisvelvollisuus), toisin kuin aseista kieltäytyminen (negatiivinen päätös). Lisäksi yliopistossa saan valita opiskeluni vapaaehtoisesti ja vapaasti, hieman eri asia kuin pakotettu oppivelvollisuus. Tosin, väitän, että tiedät kyllä ja osaat päätellä tämän kaiken itsekin.
On eri asia todeta, että minua eivät erityisesti kiinnosta poliisin oikeudet, kuin olla poliisivastainen. Väkivallan monopolisoiminen on ihmisten kohdalla oletettavasti välttämätön paha, mutta minusta tuon instituution jatkuvasti laajentuneet oikeudet polkevat jo kansalaisvapauksia. Siksi, en ole kiinnostunut poliisien oikeuksista. Mikäli laajat kansalaisvapaudet turvataan lisäämällä poliisien resursseja turvata mielenosoitukset, niin silloin minua voi välillisesti kiinnostaa. Mitä tulee lastensuojeluun, luulenpa, että kyseessä on ensisijaisesti elintaso- ja sosiaalipoliittinen kysymys, kuin poliisiasia. Ideaaliyhteiskunnassahan poliisia ei tarvittaisi. Olisi varsin hienoa, jos kykenisi pitämään mielessään tämän vision, kun pohditaan, miten perheväkivalta- ja huostaanottotapauksia saadaan vähennettyä….
Eli, haen takaa sitä, että kun poliisia tarvitaan suojelemaan lapsia, puututaan oireisiin, eikä syihin. Viallisen yhteiskunnan vuotoa ei korjata laittamalla sanko vuotokohdan alle. Osaan lukea finlexiä ja osaan ymmärtää sen verran, että tuttaviani pidätettiin laittomasti tuon lain mukaan Smash Asemissa ja tiedän että Koneisto-festivaaleilla tehtiin laittomia anaalitarkastuksia, ilman lääkärin läsnäoloa.
Minäkin ihmettelen huonoa tuuriani poliisivoimien kanssa, enkä ole keksinyt sille mitään muuta selitystä, kuin sen, että kyseessä on tilastollinen epätodennäköinen sattuma, tai sitten se, etten ummista silmiäni epäkohdilta.
Itse kävin ET:n ja uskonnon kursseja yhteensä kuusi ja harrastan uskontotiedettä. Jep, luterilainen kirkko on vaikuttanut yhteiskuntaamme paljon, siitä ei kuitenkaan suoraan kerrotta kriittisellä otteella ainakaan Arkki-sarjan kirjoissa. Ehkäpä se selittääkin todella paljon, että opettajasi oli uskontotieteilijä, eikä teologi, kuten usein tuppaavat vanhemmat tapaukset olemaan. Lisäksi, kun kritisoin uskonnon opettamista lapsille, hampaissani on lähinnä peruskoulun alaluokkien opetus, mistä olemmekin samaa mieltä, että sen voisi muuttaa yleiseksi uskontotieteeksi. Eikä minulla ole kovin lämpimiä tunteita oman Lukioni erästä uskonnonopettajaa kohtaan, joka oli huolissaan siitä, etten kuulu kirkkoon ja saa sopivaa opetusta. Kuten totesit itsekin, on ristiriitaista opettaa alaluokilla totuutena aluksi jeesusta ja vasta myöhemmin tuoda esiin evoluutio. Pidän kummallisena, jos tätä ei voi kritisoida.
Teesihdin ratsaamisen järkevyyttä en ole saanut selville, istuimme autossa parkkipaikalla katselemassa keväistä Kirkkonummea kun poliisiauto kaartoi taaksemme läväytti valot päälle ja tuli kyselemään tekemisiämme. Minulla oli repussa teekannu, puruja ja sihti sivutaskussa. Olin hämmästyksissäni huudahtanut : ”Mitä vittua, voiks tää olla totta?” Se sitten johti siihen, että teepurut ja sihti joutivat syyniin. Kirkkonummella poliisi kyllä ratsasi yhden auton takakontista pesupulveriakin, eikä palauttanut. Mahtoi labraa nolottaa.
Viimeinen kappaleesi:
”ja tiedän, että perustelut olivat heikonlaiset. Mutta sinähän se tässä poliitikoksi olet ryhtymässä, en minä.” Eli sinä perustelet huonosti, se on ihan ok, ja minun pitää kestää se koska ”olen ryhtymässä poliitikoksi”? Anteeksi, mutta onko tämä nyt asiallista?
”Ja todellakin kaikki kirjoituksesi ovat enemmän tai vähemmän mielestäni poliittisia kannanottoja, sillä omien ajatustesi ja taustojesi kautta kuitenkin näet asiat.”
Elämäntarinani kertookin juuri siitä, miten olen vähä vähältä, kokenut aiheelliseksi kiinnostua yhteiskunnasta, se, onko se poliittinen kannanotto, niin siitä olen toista mieltä. Sieltä on kyllä luonnollisestikin paljon sellaista jätetty pois, mitä 90% ihmisistä ei koskaan edes koe ja jotka selittäisivät muutamia muitakin asioita.
Summa summarum
Olen kyllä pahoillani, minä en näe poliiseita automaattisesti rehteinä ja ihanina tyyppeinä. Huostaanottotapauksia ei pitäisi mielellään edes tulla, kyseessä ovat monisyiset ongelmat alkoholin saannista aina isovanhemmiltamme kopioituviin käyttäytymismalleihin ja HD- ja GIN-indeksin mittaamiin asioihin. En siis näe poliisin valtaoikeuksien kasvattamista oikeana ratkaisuna huostaanottotapauksissa. Enkä ymmärrä miksi sinäkään sitä haluaisit, jos kerran poliisit tekevät virheitä sinunkin mielestäsi. Yritä miettiä sitä, että joudut itse mielivaltaisen kohtelun kohteeksi ja poliisilla on valta pestä kätensä joutumatta vastuuseen. Se on täysin mahdollista ja voi sattua kenelle tahansa. Ajatus on tietysti vastenmielinen ja silloin kyllä toivoisi, että varomekanismit ovat olemassa.
Armeijan byrokratian kritisoiminen ja halu vähentää valtion kontrollia suhteessa yksittäisten ihmisten elämiin ei ole mitenkään loogisessa ristiriidassa yliopisto-opintojeni kanssa. ”No is from ought”
Peruskoulu ei ole täydellinen, senkin jo myönsit.
En lopultakaan keksi, mihin antipatiasi nyt sitten perustui, mutta toivottavasti sait tästä jotain irti
19. Februaryta, 2007 kello 21:24:49
En koe kärsiväni antipatioista ja varmasti itsekin huomasit, että vasta kun sinulle kommentoi ja vastaat kommentteihin, todella alat perustella ajatuksiasi. Ja mitä poliiseihin vielä tulee (niistähän tässä on jo jauhettu) et millään tavoin viitannut heihin muualla positiivisessa mielessä. Minua myös harmittaa, että jotenkin laitat heidät kaikki samaan laatikkoon, etkä kohtele heitäkin yksilöinä. Ja valitollehan työskentelee moni muukin. Vasta kommentoituani kirjoituksiasi totesit myös näitä hyviä asioita.
Eli perusteluni sille miksi kirjoitin alunperinkään mitään, on että et vaikuta lainkaan asiasi tietävältä ja osaavalta sivustojesi perusteella. Ja onneksi sain edes sen irti tästä kaikesta, että ymmärrän nyt edes jonkin verran sitä, miksi olit joitain asioita nostanut esille. Enkä alunperinkään lähtenyt kommentoimaan kaikkia mielestäni turhia asioita, kuten EU:sta liittovaltio -teemaa, sillä minulla ei ole ko. asiaan mitään sanottavaa. Minä olen kuitenkin erittäin hyvilläni siitä että olen suomalainen..
Lopuksi, minä taasen en millään ymmärrä, miksi annat noiden kokemustesi vaikuttaa niin paljon ajatteluusi, et taatusti ole ainoa jolla on ollut elämässään vaikeaa.
Ps. Kyllä, minusta on tärkeämpää, että sinä perustelet, kuin minä, joten pidän kommenttiani täysin asiallisena.
19. Februaryta, 2007 kello 22:35:45
Kehäpäätelmät eivät argumentatiivisesti ole asiallisia ja jos uskot tasa-arvoon, noudatat hyvän perustelun periaatteen vaatimustasi myös itse.
En viitannut poliisiin positiivisessa yhteydessä, koska minulla ei ole poliisista kuin enimmäkseen negatiivisia kokemuksia, enkä pidä poliisin ammattia tai koulutusta erityisen suuressa arvossa. Poliisi allekirjoittaa valtion arvot ja lait suostuessaan ammattiinsa ja poliisin tehtävänä on noudattaa lakia sokeasti. Poliisit uusintavat yhteiskunnallisia rakenteita ja ehkäisevät yhteiskunnallista muutosta. Jos laki velvoittaisi ampumaan myymälävarkaan, poliisin kuuluisi ampua. Minä en pidä tällaista sokeaa tottelevuutta ja kyseenalaistamattomuutta edellyttävää ammattia arvokkaana. Poliisin on pakostakin valtaa pitävien ja lakeja säätävien vahtikoira. Poliisi ei ole automaattisesti heikoimman tai köyhimmän puolella, silloin on, jos se säädetään laissa(ja miten köyhät ajaisivat asioitaan?). Mutta nyt on jo ennakkotapauksia siitä, että laki ei koske poliisia, mikä on todella huolestuttavaa. Mikäli poliisilla on oikeus rikkoa lakia Smash Asemissa tai anaalitarkastuksissa, silloin siitä seuraa loogisesti se, että poliisi ei pidä minkäänlaisia lakeja noudattamisen arvoisena ja on mielivaltainen väkivaltakone, eikä yhteiskunnan tukipilari. Oli netissä provokaatiota tai ei.
”En vaikuta lainkaan asiani tietävältä…”. Ehdottoman mukavaa, että joku kokee näin. Tiedän ainakin etten miellytä kaikkia ja se on erittäin tervettä. Minkälainen olisi sinun mielestäsi sitten osaava henkilö eduskuntaan, viitsisitkö kuvailla ?
Miksi annan kokemusten vaikuttaa ajatteluuni… ?
Vastaus on simppeli : koska ne ovat aitoja virheitä systeemissä ja saavat aikaan epätasa-arvoista kohtelua eri väestönosia kohtaan.
Samalla tavalla annan tuollaisten konkreettisten ilmiöiden vaikuttaa ajatteluuni kun annan lumettoman joulukuun, Saddam Husseinin hirttämisen, toistuvasti kärsimystä aiheuttavien teurastusten( http://video.google.com/videoplay?docid=-1282796533661048967&q=Earthli ngs ), Milosevicin tekojen, koulukiusaamisen, uraanilouhinnan, prekarisaation, ydinaseiden koeräjäytysten, Patrian tekemien laittomien asekauppojen tai KELAn virkailijoiden virheestä johtuvan sakon maksatusta yksityishenkilöllä. Annan tällaisten asioiden vaikuttaa ajatteluuni, koska se on sitä todellisuutta jossa elämme ja jossa tapahtuu asioita. Annan tällaisten asioiden vaikuttaa ajatteluuni, sillä se on meidän länsimainen yhteiskuntamme/Suomen valtiomme käytännössä - joka polkee yksilönvapauksia, rajoittaa autonomista toimintaa (joka ei ole ristiriidassa vahinkoperiaatteen kanssa), ja joka luo puitteet itselleen alistaa viattomia, jotka eivät ole valinneet syntymäänsä tämän koneiston osasiksi.
Valtiot käyttävät rahaa aseisiin ja murhaamiseen vietyään rahat yksittäisiltä ihmisiltä, tällöin on kyseessä riisto ja orjuutus, vaikka kahleita ei näkyisikään. Rahat tulisi käyttää ihmisten hyväksi, eikä heidän alistamisekseen. Olemme tässä tarpeettoman paljon riepotelleet poliisi-instituutiota. Poliisia kohtaan minulla ei juuri ole tunteita sinänsä, mutta näen poliisin epäjohdonmukaisen valtion osana, samalla tavalla kuin peruskoulujärjestelmän ja armeijan. Tästä on kyse, näen että nuo instituutiot, valtiosta riippumatta, ovat vastoin ihmisten globaalin hyvinvoinnin edistymisen periaatteita, kun ne toimivat nykyisten periaatteiden mukaan. EU-liittovaltioksi ei ole teemana turha, jos se on seuraava askel kohti yhteinäisempää maapalloa, jossa ihmiset eivät teennäisten rajojen takia kilpaile keskenään vaan pyrkivät yhteistyöhön koko lajin ja kulttuurin säilyttämiseksi.
20. Februaryta, 2007 kello 21:12:05
Eksyin mielenkiintoisille sivuillesi tutkaillessani vihreitä ehdokkaita. Näkemyksesi ovat toki melko mustavalkoisia ja yleistäviä(pehmenevätkö särmät iän karttuessa vai tuletko aina olekaan yhtä ehdoton anarkisti), mutta ihailtavia arvoja ja suorapuheisuutta. On valitettavaa, että patujen politiikassa pitäisi valita sanansa (tai se kuinka sanoo, siis ettei sano lopulta yhtään mitään) hyvin tarkkaan ollakseen uskottava. Muuten leimataan nuoreksi, epärealistiseksi idealisti-hörhöksi.
Itse sosiaalipedagogiikkaa opiskelevana ja kriittisestä kasvatuksesta kovasti kiinnostuneena jaan ajatuksesi koululaitoksesta (ja koko yhteiskunnasta muutenkin) suurena, salaisena aivopesukoneistona.
Toivotan onnea tulevaan taistoon!
8. Marchta, 2007 kello 01:01:51
”Minua eivät politiikassa kiinnosta eläkeläisten, lapsiperheiden, lihan tehotuottajien, yksityisautoilijoiden, proletariaatin, armeijan, poliisin tai suuryritysten oikeudet.”
Minua jäi tässä lausahduksessasi kaivelemaan eläkeläiset ja lapsiperheet. Viittaatko tuolla siihen, etteivät he mielestäsi ansaitse mitään oikeuksia, vai ettei sinulla vain ole kiinnostusta niiden ajamiseen? Vai kenties jotain ihan muuta? Haluaisin tietää tarkemmin suhtautmisestasi näihin ryhmiin.
8. Marchta, 2007 kello 02:19:58
Kaikki ihmiset ansaitsevat yhtäläiset oikeudet, murhaajista pankkiireihin ja ilmeisesti kyvyttömiin Savon sanomien toimittajiin.
Lausahduksen ydinpointti on vain siinä, että minua eivät kyseisten kansanryhmien oikeuksien ajaminen sinällään kiinnosta. En olisi poistamasta heiltä oikeuksia tai tekemässä lainsuojattomiksi. Eläkeläisten ja lapsiperheiden asiat ovat sellaisia, jotka rajaan oman kiinnostukseni ulkopuolelle, ja joista en hanki tietoa tai joidenka erityisongelmiin en paneudu. Joku, jolla on intohimoa, voi tehdä sen puolestani ja kertoa miten tulee äänestää lakiesityksissä.
Lasten oikeudet minua kiinnostavat silloin, kun kyse on yleisistä ihmisoikeuksista ja niiden toteutumisesta. Eläkeläisten oikeudet kiinnostavat silloin, kun he elävät opiskelijoita heikommissa tilanteissa. Eläkeläiset eivät ole poliittinen intohimoni ja seuraava vaihe, missä olen kiinnostunut ihmisten hyvinvoinnissa, on sitten potilaiden ja sairaiden oikeudet, iästä, rodusta ja sukupuolesta riippumatta. Poliisin oikeudet kiinnostavat silloin, kun kyseessä on potilas tai oikeustoimihenkilö. Lihan tehotuottajilta tosin poistaisin kyllä elinkeinon kokonaan, koska pidän sitä vastenmielisenä ja kuvottavana elinkeinon muotona (suosittelen video.google.com-saitilita Earthlings-dokumenttia). Yksityisautoilijoiden, tehdastyöläisten ja suuryritysten oikeuksia taas ajavat jo monet voimakkaat tahot, joten en näe syytä sille, miksi pitäisi olla vielä yksi ihminen lisää ajamassa heidän etujaan, etenkin kun koen, että heidän etunsa ovat kaikkien ihmisten yhteisten etujen kanssa ristiriidassa.
Itse olen päättänyt, etten hanki lapsia ja näen siksi myös lapsettomaksi ryhtyvien ihmisten oikeudet tärkeänä. Koen, että heille pitäisi antaa myös joitain palkallisia lomia, esim. lisäkoulutuksen tms. hankkimiseen. Päätös olla lisääntymättä on kohdaltani samanlainen, kuin veganismi, se on elämänmittainen päätös ja sen tehtyäni en koe enää hyväksi päätöksestä luopumista. En paheksu tai vihaa lapsiperheitä, enkä halua lasten elävän ilman kiintymyskohteita ja huolenpitoa. Kuitenkin on myös niin, etten koe lapsiperheitä kohtaan mitään erityisia sympatioitakaan, enkä ajattele, että lapset olisivat sen enemmän erityisiä tai vähemmän erityisiä kuin muutkaan.
Se, miksi en koe lapsiperheiden aseman ajamista omalta kohdaltani tärkeäksi, johtuu siitä, että monissa kunnissa maksetaan kotihoidontukea ja esim. Espoossa se on muistaakseni n. 300€/kk, lisäksi tulee vielä lapsilisät, yleinen asumistuki ja toimeentulotuki. Suomessa on monia ei-lapsiperheellisiä, joilla menee huonommin ja heidän asemansa parantaminen on akuutimpaa.
Minusta lapsiperheiden asema on jo verrattaen hyvä, kuten eläkeläistenkin.
8. Marchta, 2007 kello 10:15:48
Kiitos vastauksestasi! Olen kanssasi tässäkin asiassa ilmeisen samoilla linjoilla. Onnea vaaleihin!
8. Marchta, 2007 kello 10:23:27
Kiitos vastauksestasi! Olen samoilla linjoilla tässä asiassa. Onnea vaaleihin!
10. Marchta, 2007 kello 12:01:52
Vaaleissa saat ääneni! Vaalikoneet ehdottivat sinua, ja sivusi ja blogisi tutkittuani olen varmistunut että olet ehdokkaani.Samaa mieltä olen kanssasi lähes kaikesta. Hyvältä tuntuu lukea ja nähdä hengenheimolaisuutta edes yhdessä eduskuntavaaliehdokkaassa. Onnea vaaleihin!
10. Marchta, 2007 kello 12:09:41
Kiitos Kaija!
Olen pyrkinyt vaalikoneissa vastaamaan niin puhtaasti oman mieleni mukaan kuin suinkin pystyn. Lopputuloksena tietysti erotun kaikista muista melkoisena naivistisena hörhönä, mutta on mukavaa saada kuulla, että en ole tässä maailmassa ihan yksin :). Minä luulen, että useampi ihminen kyllä haluaisi vastata enemmän sydämensä sanelemalla tavalla noihin koneisiin, mutta kaikki pyrkivätkin sitten miellyttämään suurta yleisöä saadakseen ääniä
Se on hieman surullista.
Kiitos rohkaisevasta palautteesta! Sitä tarvitaan
12. Marchta, 2007 kello 09:00:07
Moi! Kiitos syvällisistä pohdiskeluista ja kansalaisrohkeudesta asettua ehdolle vaaleihin. Jos sinut valittaisiin kansanedustajaksi, miten rakentaisit eduskunnassa yhteistyötä muiden poliittisten ryhmien kanssa perustulon edistämiseksi?
12. Marchta, 2007 kello 09:21:42
Varmaankin pyrkisin järjestämään aluksi perustulo-opintopiirejä. Paikalle pyytäisin pitämään alustuksia sellaisten henkilöiden toimesta, jotka ovat jo oivaltaneet henkilökohtaisen elämänsä kautta, miten nykyinen sosiaaliturva ei aina ihan toimi. Sitten yrittäisin saada muita kansanedustajia opiskelemaan ja lukemaan asiasta. Aluksi piiri saattaisi olla aika pieni, mutta luultavasti ajan kanssa laajentuisi.
Sen jälkeen yrittäisin haalia kasaan niitä kansanedustajia muista puolueista saman pöydän ääreen, jotka ovat jo sympaattisia perustuloa kohtaan ja yrittäisin saada sovittua yhteisestä strategiasta lobata asiaa eteenpäin, omien ryhmien sisällä. Asiaan kuuluisi myös, että he kirjoittaisivat positiivisia kannanottoja perustulosta lehtiin ja nettisivuilleen.
Monille demareille perustulon vastikkeettomuus on ongelma. Voisin myös lähteä siitä, että yrittäisin rakentaa perustulomallin läpiviemistä osiin. Aluksi perustulo vain korvaamaan työmarkkinatuki ja opintotuki, sitten laajemmin, kansaneläke jne. Sen jälkeen yleinen vastikkeellinen perustulo ja lopulta sitten vastikkeeton perustulo. Prosessinahan se saattaisi silti viedä pitkän aikaa, koska byrokraattisen koneiston rattaat kääntyvät niin hitaasti.
Kokoomuksen houkuttelisin mukaan korostamalla perustulon mahdollisuuksia pk-yrityksille ja huomioimalla sen työllistämisvaikutuksia yhdessä helpotetun irtisanomiskäytäntöjen kanssa (nk. Tanskan malli).
Kokoomuksen nuorisojärjestö, vasemmistonuoret ja keskustanuoret ovat ViNOn ohella pitäneet yllä perustuloa hieman. Voisin olla kiinnostunut järjestämään yhteisen tilaisuuden, jossa sovittaisiin yhdessä siitä, miten emopuolueita voisi lähteä painostamaan sisältä päin.
Tässä nyt äkkisältään muutama ajatus, onko sinulla ehdotuksia?
12. Marchta, 2007 kello 18:31:13
Tän sivuston täytyy olla vitsi?!?
12. Marchta, 2007 kello 18:33:53
Ei oo.
12. Marchta, 2007 kello 23:34:42
Lähinnä tulee vaan mieleen, että miten voi kuvitella lähtevänsä havittelemaan työpaikkaa valtakoneiston huipulta jos on totaalikieltäytyjä? …epäuskottava kokonaisuus.
13. Marchta, 2007 kello 00:17:45
No, minusta kuitenkin on hieman eri tasoa saada tuomio siitä, että kieltäytyy toimimasta moraalittomasti, kuin se, että saa tuomion moraalittomista teoista ja pääsee silti valtakoneiston huipulle :’
http://www.city.fi/artikkeli/Mist%E4+on+kansanedustaja+tehty/784/
Minusta moraalittomia lakeja on velvollisuus rikkoa. Mikäli laki käskee tappamaan, niin silloin laki on väärässä ja sen noudattaminen on suurempi paha kuin lain rikkomisesta seuraava rikos.
13. Marchta, 2007 kello 20:56:47
Hei!
Luin tuossa blogiasi ja se oli alussa kuin olisin omaa elämääni lukenut, koulukiusaamisen kohdalta. Oletko koskaan halunnut tai saanut vertaistukea tms. jotta pääsisit käsittelemään noita negatiivisia asioita. Niillä kun on ikävä tapa jäädä pyörimään mieleen, vaikka niitä ei tiedostakaan.
Koulukiusaaminen johtaa mielestäni pidemmän päälle aika pahoihin itsetunto-ongelmiin, itsesyytöksiin ja epävarmuuden tunteisiin omaa työtään ja opiskeluaan kohtaan. Monet kiusatut ihmiset olettavat aikuisiässäkin automaattisesti toisten ihmisten tunteiden ja sanojen olevan merkitykseltään negatiivisia, vaikka ne eivät sitä ole. Ajatuksia ei voi estää, mutta niiden voi olla antamatta rakentaa pesää pään päälle.
Koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen ja muut henkisen alistamisen muodot ovat asioita, johon nykyisessä järjestelmässä tulisi puuttua mahdollisimman varhain.
13. Marchta, 2007 kello 22:41:25
Hei Jukka, mukavaa saada kommenttia.
En ole vertaistukea saanut, enkä tajunnut halutakaan. Olen tällä hetkellä mielenterveyskuntoutuja ja ICD-10-diagnoosini antaisi oikeuden sairaseläkkeeseen. Olen kuitenkin päättänyt valita sen, että yritän silti elää aktiivisesti ja esim. opiskella yliopistossa. Olen siinä mielessä melko tyypillinen ViNOlainen, että käyn tällä hetkellä terapiassa. Kerran aktiiviporukalla naureskeltiin, että helvetti, eihän tässä porukassa ole kuin yksi tai kaksi, joilla ei ole diagnoosia mistään. Koulukiusaaminen on ollut syynä melkoisen moneen kummalliseen tapahtumaan elämässäni. On siitä ollut sekin hyöty, että osaan kyseenalaistaa monia asioita. ICD-10-diagnoosilleni on toki vielä liuta muita syitä, jotka eivät ole poliittisesti ihan yhtä päivänvaloa kestäviä, joten en voi niitä ruotia nyt. Ehkä vaalien jälkeen
Opiskelen sosiaalipsykologiaa ja olen melko hyvin perillä siitä, mitä kiusaaminen on ja miten se vaikuttaa ihmisessä. Voin myös sanoa melko hyvällä omalla tunnolla, että suurimman osan koulukiusaamiseni aiheuttaneista ongelmista olen vähä vähältä saanut juurittua pois. Toki rippeitä on varmaan aina, enkä tiedä koenko koskaan rakkautta kiusaajiani kohtaan - vaikka sehän olisi kait se viimeinen koetinkivi, että voisi sanoa olevansa asian kanssa 100% sujut. En ole maininnut mielenterveyskuntoutujia tai masentuneita ryhmänä, joiden edut kiinnostavat ja huolettavat, mutta ehkä voisin sen lisätä tuonne etusivulleni. Luulen, että omat itsetunto-ongelmani ovat suurimmalta osin ratkenneet, tuskin varmaan muuten uskaltaisin olla eduskuntavaaliehdokkaanakaan… Joitakin ahdistuksen aiheita koen silti tasaisesti ja masennuksesta johtuvia keskittymisvaikeuksia on silloin tällöin edelleen.
Olen samaa mieltä siitä, että kiusaamisiin pitäisi puuttua mahdollisimman tiukasti. Lehtorini tosin on välillä melko pessimistinen sen suhteen, että saako sitä kitkettyä pois muulla, kuin purkamalla koko organisaation, jossa sitä pääsee tapahtumaan.
Kiitos todella arvokkaasta palautteesta.
14. Marchta, 2007 kello 23:04:27
Totaalikieltäytyminenhän on irtisanoutumista koko yhteiskunnasta ja sen rakenteista. Onhan se tietysti helppo soittaa suutaan moraalittomista teoista ja sättiä valtakoneiston osasia. Kannattaa muistaa, että sinäkin olet saanut mahdollisuuden olla vapaasti oma itsesi sotimisen ja moraalittomien tekojen kautta. Totaalikieltäytyjänä eduskuntaan? Toivottavasti ei.
14. Marchta, 2007 kello 23:19:51
Yhteiskunta ja Suomen valtio (lakeineen) eivät ole sama asia. Länsimainen yhteiskunta kattaa, näkökulmasta riippuen kaiken EU:sta yhdysvaltoihin ja vähän päälle. Se kattaa televisio-ohjelmat, radio-ohjelmat jne, yhteisen kulttuuriperinteen aina antiikkiin ja mesopotamiaan asti.
Yhteiskunnasta ei voi koskaan sanoutua irti - paitsi kuolemalla, mielisairaudella tai pahalla aivovauriolla.
Minulla ei ole koskaan ollut sitä vaihtoehtoa, haluanko olla oma itseni sillä ehdolla, että muut ovat joskus sotineet ja murhanneet. Kuten ei ole ollut kenelläkään toisellakaan. On hassua olla kiitollinen siitä, että on syntynyt johonkin tiettyyn historialliseen aikaan ja maantieteelliselle alueelle. Ikäänkuin se olisi joku vaihtoehto.
Jokaisella teollaan voi kuitenkin vaikuttaa siihen, minkälaisen maailman haluaisi joskus toteutuvan. Voi ottaa kantaa siihen, minkä kokee oikeaksi ja vääräksi ja miten haluaisi toisten toimivan. Minä haluan maailman, jossa ihmiset voivat olla mitä haluavat olla, ilman sotia, ilman aseteollisuuden bisneksiä. Totaalikieltäytymällä ja siitä tuomion saamalla, minähän nimenomaan toimin yhteiskunnan osana. Olisi eri asia totaalikieltäytyä ja jäädä rankaisematta (valtion kannalta, mutta ei yhteiskunnan).
15. Marchta, 2007 kello 11:20:27
Ymmärtääkseni sinä olet pyrkimässä eduskuntaan Suomen valtiossa, joten siinä tapauksessa maamme historia ja nämä vaalit ovat tiettyjen historiallisten tapahtumien syytä ja seurausta. Äänestäjien luottamusta ei yleensäkään ole voitettu liian vaikeaselkoisilla ajatuskuvaelmilla. Eli helpota vähän, että tyhmäkin ymmärtää.
15. Marchta, 2007 kello 14:02:34
Olen monessa julkisessa tilaisuudessa sanonnut, etten ole mukana politiikassa miellyttääkseni tai kaupatakseni itseäni äänestäjille. Minä kannatan tietynlaista käsitystä maailmasta ja ne, jotka ovat samaa mieltä voivat auttaa tai äänestää. Minä en ole markkinamies tai kaupustelija, joka myy vakaumuksensa siltä pohjalta, että toivoisin saavani mahdollisiimman paljon ääniä. Minulle ensiarvoisen tärkeää on asenteiden muuttaminen, keskustelun käyminen, ajatusten vaihto ja ympäröivän maailman muuttaminen. Minulle on onnistumista tarpeeksi jo siinä, että jotkut edes harkitsevat, voisiko maailma olla toisenlainen.
Kyllä, olen pyrkimässä eduskuntaan Suomen valtiossa, joka on nykyään osa suurempaa hallinnollista kokonaisuutta, kuin mitä Suomi oli 1939. Suomi on nykyään osa EU:ta ja Suomi on mukana sitä kautta myös globaalissa taloudessa ja WTO:ssa. Suomen asevarustelu vaikuttaa talousjärjestelmien kautta koko maapallon asioihin. Kaikki varat, mitä käytetään esim. asevarusteluun ja murhausvoimien ylläpitoon, on lyhytnäköistä ja epäeettistä toimintaa, kun on välittömämpiä uhkia, kuten maapallon köyhyys(kasvualusta terrorismille) ja ilmastonmuutos.
Uskollisuudesta menneisyyttä ja vanhoja rakenteita kohtaan, ihmiset kaikkialla maapallolla osallistuvat valtarakenteiden ylläpitoon. Aseista riisuutumisen on alettava jostain. Suomi on hyvä paikka aloittaa, sillä täällä on vakaat olot ja koska Suomi on osa EU:ta, on mahdollista tiivistää kauppasuhteita Venäjän ja EU:n välillä, jolloin sodan uhka pienenee(sota kävisi liian kalliiksi venäjälle). Mikäli Suomessa pasifistinen liike saadaan riittävän voimakkaaksi, se voi innoittaa ihmisiä samaan myös Venäjän puolella (luulen, että venäjän uhkaan viittaat) kieltäytymään aseista kasvavammalla innolla.
Suomi on osa globaalia yhteisöä, siksi on myös toimittava osana globaalia yhteisöä. Globaalia turvallisuutta aseteollisuus ei edistä. Minun mielestäni on kaikkien ihmisten velvollisuus toisiaan kohtaan kieltäytyä aseista, eikä suostua tottelemaan valtaa pitäviä. Suomen järjestelmä on EU:n ihmisoikeustuomioistuimen mukaan ihmisoikeuksia loukkaava ja koska EU:n lait ovat Suomen lakeja ylempänä, seuraa jo siitäkin loogisesti, että totaalikieltäytymiseni osalta, Suomen valtio on syyllinen, en minä.
Suomen vanhat lait tehtiin johonkin tiettyyn ympäristöön ja nyt ympäristö on muuttunut. Vuonna 1998 Suomessa oli luvallista polttaa noitia roviolla, muutamaa vuotta aiemmin oman vaimon väkisinmakaamista ei pidetty rikoksena ja lasten ruumiillinen kurittaminen oli sallittua. Voimme varmaan siitä huolimatta olla sitä mieltä, että teot ovat epäeettisiä, vaikka laki ne sallikin.
16. Marchta, 2007 kello 16:56:04
Näin unta vaaleista viime yönä. Jyrki Katainen ja Sauli Niinistö sieppasivat sinut koska olit liian iso uhka heille:) Pitivät sinua vankina vaalien yli, ja tulit takaisin ihan riutuneena kun et ollut suostunut syömään.. Kunpa pääsisit eduskuntaan ja näyttäisit niillekin!;)
17. Marchta, 2007 kello 01:15:28
Hauska uni
Ilmeisesti joku muukin jännittää tuloksia lisäkseni. Ehkä sitä vielä joskus pääsee Jykää jututtamaan
Näin sen tänään Maljassa ja sanoin mukana olevalle kaverille, että meidän pitää kiertää Jykä (se oli edessä).
Katsotaan millainen on maailma maanantaina :).
17. Marchta, 2007 kello 11:40:04
Tervehdys taas
Aion äänestää sinua sunnuntaina - vaikka et suureksi pettymyksekseni lähtenytkään teelle. Minulla ei ollut taka-ajatuksia (eikä myöskään etuajatuksia) vaan tahto tutustua mielenkiintoiseen ihmiseen
Nostan hattua muiden asioiden lisäksi siitä, että puhut mielenterveyteen (tai -sairauteen) liittyvistä asioista niin avoimesti. Täytyneekin liittyä ViNo:on, kun on taas yksi syy lisää, tuntisin oloni kotoisaksi siellä muiden ”hullujen” seurassa
Toivoa Totuuden Tielle!
17. Marchta, 2007 kello 14:19:08
Kiitoksia kovasti äänestä!
KuViOlaiset juovat teetä yhdessä silloin tällöin, mukaan voinee liittyä.
Mielenkiintoisia ihmisiä ViNOssa riittääkin. Liittyä voi täältä : http://www.vino.fi/liity.php tai sitten saamalla kätösiinsä liittymisflyerin. Ilmoittele jos haluat sähköpostilistalle. Meidän kevätkokouksemme on avoin kaikille jäsenille ja kiinnostuneille, se pidetään 19.03.
4. Aprilta, 2007 kello 21:27:43
Hei,
raukkamaista olla laittamatta oikeaa mailiosoitetta. Siitä ei tarvitse purnata. Haluaisin kysyä, että miksi ihmeessä teet elämästäsi noin vaikeaa? Hankkiudut lukemattomia kertoja kahnauksiin kyttien kanssa, vihaat kaikkea mitä keksit ja olet äärettömän ristiriitainen! Puolustat eläinten oikeuksia ja omistat koiran? Sinulla ei ole isää mutta joku sinutkin on siittänyt, kai? Vihaat väkivaltaa ja harrastat kamppailulajeja?
En jaksanut lukea muiden kommentteja, kaltaiseni oikeistolaiset sua vihaa ja hipit rakastaa. Minä vaan haluaisin kaataa vettä sun niskaas. HAHA! Missä muuten käyt psykoterapiassa ja miten sinne pääsit? YTHSsälle on kauheet jonot, eikö ole eriarvoista et sä pääset ja mä en? Voi tätä vattuilun riemua!
4. Aprilta, 2007 kello 21:39:07
Hämmentävää, että joku lukee näitä sivuja vielä vaalien jälkeenkin…
En minä tee elämästäni vaikeaa, haluan vain elää sen hankaloittamatta kenenkään muun elämää, mutta se tuntuu olevan aika vaikeaa ajoittain. En minä hakeudu kahnauksiin kyttien kanssa, ongelmia tulee ihan vain siitä, että tekee tavallisuudesta poikkeavia asioita, kuten juo teetä Kirkkonummen torilla keskellä yötä, se ei ole laitonta eikä haittaa ketään, mutta voi riittää kummallisten asioiden tapahtumiseen.
Minulla ei ole omaa koiraa. Dharma on äitini koira.
Miten isäsuhteeni liittyy tähän, voisitko tarkentaa?
Kamppailulajien filosofiasta suosittelen teosta Karate-do, jonka on kirjoittanut Timo Klemola vaihtoehtoisesti Gichin Funakoshin elämäkerta kannattaa lukea. Esim. Karate ja Aikido, joita molempia olen harrastanut, ovat ideologisesti lähellä joogaa. Olen treenannut Wado-ryu-karatea. Wado-ryu tarkoitaa rauhan tien koulukuntaa. Aikido, tarkoittaa taas harmonisen voiman tietä, molemmat erittäin pasifistisia ja korostavat karkuun juoksemisen ensisijaisuutta.
Mikäli halut kaataa vettä niskaani, niin keksi parempi tapa. Käyn psykoterapiassa Kuopiossa ja pääsin sinne Espoon psykiatrisen poliklinikan kautta. YTHS:n psykiatrin lausunnolla voit saada KELAn rahoituksen yksilöterapialle, mikäli olet alle 25-vuotias ja olet sitä ennen ollut 6kk säännöllisessä kontaktissa hoitavaan lääkäriin vähintään kerran kuukaudessa.
En tiedä sinun elämäsi taustoja, enkä tiedä ICD-10-diagnoosiasi, joten en voi ottaa kantaa siihen, onko tämä eriarvoistavaa vai ei.
On myös aivan sama laitatko e-mail-osoitteesi vai et, sillä IP-osoitteesi joka tapauksessa osoittaa Pappilantien tietämille, lähelle ”Rikkaiden rinnettä”.
Mutta ehkäpä vastaus kysymykseesi, miksi teen elämästäni niin vaikeaa, on lopulta siinä, etten halua elää sitä elämän mallia, minkä yhteiskunta tarjoaa meille valmiina. Miksi en? Mitä vikaa on amerikkalaisessa unelmassa, omakotitalossa, kahdessa lapsessa ja farmariautossa? Vika on siinä, ettei se ole kenenkään oma valinta, se on malli joka opitaan lapsena ja sisäistetään onnistuneen elämän mittapuuksi. Yllättäen, jos valitsee tuon tavan elää (tai toisin sanoen, ei valitse mitään), ylläpitää nykyistä kulutusyhteiskuntaa, nykyisiä valtahierarkioita ja osallistuu planeetan tuhoamiseen. Sen lisäksi, että luopuu valinnanvapaudesta, koen tuollaisen elämän pinnalliseksi ja merkityksiltään teennäiseksi, eräänlaiseksi itsehuijaukseksi. Kuvitellaan, että tämä on se mitä minä haluan, vaikka se onkin se vaihtoehto, mikä hyödyttää rahataloutta eniten. Kiltit vaiteliaat lampaat, toimivat Duracell-pattereina kapitalistisille koneille, jotka sanelevat saippuaoopperoiden, mainosten ja aikakausilehtien muodossa, sen tavan elää, joka on paras. Koen tuollaisen elämän valheelliseksi onneksi, valtaa pitävien kannalta hyödylliseksi illuusioksi, johon suurimman osan uskoessa, mikään ei muutu. Aldous Huxleyn Uljas uusi maailma, Orwellin 1984, Chuck Palahniukin Fight Club jne. Mielummin olen vähän onneton ja osallistun tuohon paraatiin niin vähän kuin suinkin pystyn - sillä se on sentään valittua. John Miltonin teoksessa Paradise Lost, Belial pitää puheen ja sanoo ”It’s better to reign in hell than serve in heaven”. Parempi vapaana helvetissä, kuin orjana taivaassa.
22. Aprilta, 2007 kello 19:52:26
Damed! Unohdin että olet koodaajaa, ja saat tietää sijaintini.
:D Vaikkakaan en tiedä mitä IP-osoite tarkoittaa, enkä asu Pappilanmäellä missä lie, mutta hyvinhän se meni.
En muista mikä suuri ajatus minulla oli isäsuhteen suhteen, yritin varmaan olla sarkastinen. Ja viittaus psykoterapiassa käyntiin ei ollut se tapa kaataa vettä niskaan. En ole sentään niin alhainen. Olen vaan hieman järkyttynyt YTHS:sän tavasta hoitaa mielenterveyspotilaita ja ihmettelin ääneen miten onnekas olet, kun olet saanut apua kun sitä tarvitset.
Syy, miksi luin sivujasi vaalien jälkeen on se, että sinä raivostutat minua. Eli olet onnistunut missiossasi.
Mutta kaipa myö ollaan vähän erilaisia, mulla on farmarivolvo jo nyt. Että olen tukka sojossa menossa sitä utopistista maailmaa kohti mitä vihaat, ja mitä jotkut kutsuvat todellisuudeksi. Ha ha! Yritin olla yhtä tekotaiteellinen kun sinä, mutta ei onnannu oikein.
Viimeinen asia mitä haluan sanoa on, että jos osallistut vaalipaneeleihin niin katso yleisöön, älä pidä kättä naaman ja mikin edessä, äläkä ole niin perkeleen flegmaattinen! Jooko?! Kiva, kiitti moiiii!
22. Aprilta, 2007 kello 21:15:44
Harmi vain, että sinun tapasi edetä kohti Todellisuutta, tuhoaa minun elinympäristöäni ja planeettaa jolla elän sinun kanssasi. Enkä minä vihaa sitä elämäntapaa, minkä jotkut kuvittelevat valitsevansa, minulle se on vain merkityksetöntä ja tyhjää. Samalla tavalla surullista, kuin tehokarjan tuotanto.
Tekotaiteellisuus on tahatonta, sillä en yritä olla edes taiteellinen.
Luuletko, että kyhjöttäminen ja flegmaattisuus oli tahatonta? Ei minulle olisi vaikeuksia laittaa pikkutakkia päälle ja leikkiä ”poliitikkoa”, kuten partaset ja kukkoset, osaan pyöritellä sanoja ja luvata kaikkea kivaa ja tyhjää kaikille ja esiintyä möreällä äänellä. Osaan olla hurmaava ja miellyttävä ja hymyillä nätisti ja leikkiä Keniä ja Barbie’a – ei siinä ole mitään vaikeaa tai erityisen haastav aa. En minä pyri miellyttämään, enkä kunnioita niitä, jotka pyrkivät.
Nyt kun vaalit ovat vihdoin ohi, voin kirjoittaa sen tännekin julkisesti nähtäville. Koko kampanjani oli suuniteltua provokaatiota ja kokeilua siitä, että kuinka pitkälle asiat voi tehdä toisin, menemättä Markus Drakeksi. Tavoitteeni oli ylipäätään vain tuoda näkyväksi niitä aiheita, jotka muuten olisivat jääneet peittoon – poliitikkojen teennäisyys, ruuan ylituotanto ja omien elintapojen mukauttaminen ympäristöön sopivaksi osoittaen, ettei se ole kärsimystä. Monien muiden asioiden ohella. Minun ei ollut edes tarkoitus kerätä ääniä, vaan tehdä tämä demokratiaa halventava sirkuksen irvikuva(joita myös vaaleiksi kutsutaan) mahdollisimman monen nähtäville. Kaikki, jotka ovat nettisivuilleni paheksuvasti kirjoitelleet, ovat nielleet syötin erittäin kauniisti, mukaanlukien ne ihmiset, joiden sanat ovat kiertoteitse korviini kantautuneet.
Sosiaalipsykologiassa on tehty kokeita, joissa on yllättäen todettu, että negatiiviset tunteet ovat liitoksissa tehokkaampaan asennemuokkaukseen.
26. Aprilta, 2007 kello 11:08:42
HAHA!
No kyllä kai sen jokainen tajuaa, että sä olet provosointimielellä liikkeellä. Mutta veikkaisinpa vaan, että saisit oikeasti enemmän asioitasi läpi, jos esittäisit ne asiallisesti ja ja selkeästi. Mutta minä en mikään Jeesus ole, niin kuin sinä taidat olla.
:D
Ja se, että esiinnyit flegmaattisesti myös ilmastonmuutospaneelissa joku viikko sitten oli edelleenkin tapa ärsyttää? Voi jee, kiva kun sä olet niin noheva!
26. Aprilta, 2007 kello 11:26:24
Et näytä tajuavan…
Minua ei kiinnosta saanko ”ajamiani” asioita läpi. Jos ihmisiä ei kiinnosta niin sitten ei kiinnosta – ihmiset ovat melko vapaita tekemään mitä lystää. Asiassa on sekin puoli, että jos rupean leikkimään asiallista ja ihanaa tyyppiä, heitän pallon suoraan valtakulttuurin syliin ja pelaan peliä sen ehdoilla. Silloin olen mukautunut ja minua kuunellaankin, ehkä kivasti päätä nyökyttäen ja takaisin hymyillen. Sitten ajatellaankin, että on se kiva kun on tuollaisia ihmisiä jotka tekee asioita munkin puolesta, niin mä voin sitten jatkaa omaa elämääni tonkin tyypin edestä – ostanpa tuplalatten ja uuden paidan hennesilltä.
”Kyllä kai sen jokainen…” Ei ilmeisesti tajua kun kerran provosoituvat, sinä mukaan lukien.
Jeesuksesta. En usko Jeesukseen tai siihen, että tyyppiä edes välttis oli olemassa. En nyt oikein tajua mihin viittaat.
Ilmastopaneelissa olin ihan normaalisti ”itseni”. Et taida ymmärtää mitä luet, sanoin, että osaan olla fiksu ja filmaattinen ja esiintymistaitoinen, jos haluan. En tee sitä muiden ehdoilla ja ilmastopaneelissa ei kait ollut mikään tarkoituskaan ajaa omia agendoja tai olla esiintymässä.
Totta kirjoittaakseni, en alkuunkaan ymmärrä miksi edes tuhlaat aikaa si tänne kirjoitteluun. Minusta on hämmentävää toimintaa se, ettet selvästikään pidä minua minkään arvoisena tai edes kovin älykkäänä ja siitä huolimatta vaivaudut tuhlaamaan aikaasi tähän – se jos joku on ”nohevaa”. Vähän sama kuin söisit karkkia, jonka tiedät jo etukäteen pahan makuiseksi ja sanoisit vielä ystävillesi ääneen, että se on pahaa. Ystäväsi tietävät että tiesit karkin jo valmiiksi olevan pahaa. Nohevaa, joo.
26. Aprilta, 2007 kello 18:19:36
Oivoi,
tajuat minut säännöllisesti väärin. Mutta eipä tästä päästä varmaan puuta pidemmälle. Ei sinun tarvitse olla fiksu ja filmaattinen, mutta kai Sinäkin otat palautetta vastaan esiintymisestäsi kun olet kerta julkiseksi eläimeksi lähtenyt? Olisin toivonut sinun katsovan yleisöön ja puhuvan niin, että sinusta saa selvän. Mutta jos se on normeille kumartamista, niin sitten se ei käy päinsä.
Ja `”Kyllä kai sen jokainen…” Ei ilmeisesti tajua kun kerran provosoituvat, sinä mukaan lukien.`, eiku tajuan. Ku Mikael sanoi et sä olet provosointimielessä mukana..joskus tammikuussa..
Ja minulla on paljon aikaa, jaksan kirjoitella vaikka minne. Mutta pahoittelen, jos olen nostanut vitutuskynnystäsi. En pidä sinua tyhmänä. Mutta olen viimeiset viisi vuotta yrittänyt tajuta, että mikä on se teidän (anteeksi yleistän ja sullon sut muottiin) radikaalinuorten toimintaperiaate. Olet perkeleen älykäs, koulutettu, ja silti jotenkin heität kaiken hukkaan. Kun minun mielestäni asioita ei saa läpi kiukuttelemalla. Mut kai ne sitten saa.
Kiitos vastauksistasi, katotaan kumpi kerkee pelastamaan maailman ekana.
P.S. Ja yritä nyt jo hymyillä näille minun jutuille, ei me kaikki olla vakavia kuin omenat.
26. Aprilta, 2007 kello 18:55:35
Poliittisia eläimiä, sanoo Aristoteles.
Mikäli jatkossa joudun ei-poliittisessa mielessä esiintymään julkisesti, niin sitten voin vaikka hymyillä yleisölle.
Mutta puretaanpa viestihistoriaa hieman.
1. ”Viimeinen asia mitä haluan sanoa on, että jos osallistut vaalipaneeleihin niin katso yleisöön”
Huomauttaisin, että puhut tässä kohtaa vaalipaneelista.
2. ”Ei minulle olisi vaikeuksia laittaa pikkutakkia päälle ja leikkiä ”poliitikkoa”,”
Tuossa kohdin vastaan vaalipaneelikysymykseen.
3. ”Ja se, että esiinnyit flegmaattisesti myös ilmastonmuutospaneelissa joku viikko sitten oli”
Huomauttaisin, etten vastannut tähän asiaan alunperinkään.
4. ”Ilmastopaneelissa olin ihan normaalisti ”itseni”.”
Eli, ilmastopaneelista jos olisit halunnut antaa palautetta, niin olisit tehnyt sen suoraan. Korjaus vielä, että kyse oli oikeastaan energiapaneelista, eikä niinkään ilmastoasioista.
Sitten, mikäli tiesit minun olevan mukana provokointimielessä, niin minkä ihmeen takia sitten kirjoitat:
”Syy, miksi luin sivujasi vaalien jälkeen on se, että sinä raivostutat minua.”
Et ole nostanut vitutuskynnystä, tällä hetkellä mietin lähinnä tulevaa oikeudenkäyntiäni.
”Meidän” radikaalinuorten… toimintaperiaate.
a) Sitä ei ole, koska mitään radikaalinuoria yhtenäisenä porukkana ei ole
b) Mitään toimintaperiaatetta ei ole, sillä mitään ”meidän” yhteistä tavoitetta ei ole.
c) ”Me” emme ole järjestäytyneet, eli ”Meitä” ei ole.
d) Radikaalius… Mitäköhän radikaalia ”meissä” nyt on. Itse kun en edes ole i) radikaali ii) kuulu mihinkään ”meihin”.
–
En koe myöskään heittäväni mitään hukkaan, kun ei minulla ole valtaa, kannatusta, suosiota, mainetta tai mitään merkittävää omaisuuttakaan. Olen yksi hikinen opiskelija muiden joukossa Kuopiossa, jonka on vaikeuksia saada tarvittavia opintopisteitä kasaan lukuvuodelta. Vaaleihin ja vaalipaneeleihin osallistuminen oli helppoa juuri sen takia, ei ollut mitään menetettävää. Minulla ei ole mitään kanavaa, minkä kautta ajaa asioita läpi, saatikka mitään reseptiä yhtään minkään”pelastukseen”. Lisäksi demokratiaksi väitetty valtiomuotomme on lähinnä byrokratia, joka on niin hidas, köykäinen ja konservatiivinen, ettei maksa vaivaa pelata peliä sen säännöillä. Silloin heittäisin hukkaan asioita, jos kuvittelisin, että (kansallisella)politiikalla oikeasti muutetaan maailmaa ja tuhlaisin elämäni tuulimyllyjä vastaan taistelemalla.
Pelasta sinä maailma, jos uskot siihen pystyväsi. Farmarivolvolla ja uskolla Todellisuuteen ehdit varmasti ensimmäisenä maaliin.
P.S. Hymyilen vain jutuille, joita pidän hauskana.
19. Julyta, 2007 kello 22:46:14
Onko totta että olet hylkäämässä Kuopion, ja emigroitumassa Turkuun? Mitä nyt tapahtuu kuopiolaiselle vihreälle politiikalle?
Olit niin hyvä ehdokas!
20. Julyta, 2007 kello 11:27:04
Kuopiolainen vihreä politiikka on hyvissä, ellei jopa paremmissa käsissä nykyään ja tulevaisuudessa, kuin ”minun” hallintoni aikana. Katja on erinomainen pj ja Sonjalla on asennetta ja visiota. Siellä pyörii jo feministinen opintopiirikin, ihan autonomisesti. Taidan kuitenkin ensisyksynä asua Suomenlinnan työsiirtolassa, mikäli kaikki menee putkeen.