18.10.2004 23:19:34
Pahoittelen kirjoitusvihreitä, tämä on kirjoitettu suoraan lennosta, eikä sitä ole luettu läpi. Tarkastan tästä virheet huomenna 19.10. tai sitten 20.10. Omille virheilleen tulee sokeaksi hyvin helposti, ja ne löytää vasta pienen tauon jälkeen paremmin.

Törmäsin tässä eräänä yönä Helsingistä kotiin saapuessani Vihreisiin kriittisesti suhtautuvaan nuoreen mieheen. Hän sanoi, että Vihreät ovat ”aivan liian ääripuolue” ja että vihreät ajattelevat vain itseään, kun pitäisi ajatella koko systeemiä. Kriitikko oli hieman humalassa, eikä hän kysyttäessä osannut tai halunnut selventää tai antaa konkreettisia esimerkkejä. Hän ei varmaankaan ollut kovin vanha, luultavasti hetki sitten lukiostaan valmistunut. Tämä seuraava kirjoitelma tai essee on vastaus hänen esittämiinsä kriittisiin huomautuksiin. Tai ehkäpä niiden pientä leikkimielistä pyörittelyä. Olen kiitollinen tälle nuorelle miehelle siitä, että hän sai minussa aikaan ne ajatusprosessit, jotka tämän esseen pohjalla ovat

Yhteiskuntaa pitäisi ajatella siis kokonaisuutena. Olisi kiva ollut tietää, mitä tällä tarkoitetaan. Jotta yhteiskuntaa voisi miettiä kokonaisuutena, on se aina suhteutettava jonkin toisen asian kautta, sillä ihminen ei voi ajatella pelkästään abstrakteilla käsitteillä. Esimerkiksi jos ihminen näkee sanan media hän hyvin nopeasti konkretisoi sen, jotta saa sanalle tarkoituksen. Hänen mieleensä saattaa juolahtaa esimerkiksi kuva sanomalehdestä, telkkarista tai vaikkapa flyeristä.

Yhteiskunta tai ”hela systemet” on abstrakti termi. Se pitää aluksi kääntää suhteessa johonkin, jotta ymmärrämme mitä ”hela systemet” voisi olla. Eräs tieteellisessä kirjallisuudessa käytetty määritelmä yhteiskunnalle on seuraava: ”[termi] yhteiskunta viittaa ihmiselämän yhteisölliseen järjestäytymiseen, vuorovaikutuksen kaavoihin ja valtasuhteisiin”. Tämä ei vielä selitä kamalasti. Joudumme turvautumaan vielä erääseen toiseen määritelmään, jonka on antanut kuuluisa sosiologi Anthony Giddens. Giddensin määritelmä on seuraava: ”yhteiskunta on tietyllä alueella asuva ihmisryhmä, jolla on yhteinen poliittinen auktoriteetti ja joka on tietoinen omasta ja muista ryhmistä eroavastaan identiteetistään”.

Eli, jotta meillä voisi olla yhteiskunta, meillä on oltava joku toinenkin ihmisryhmä, jonka kautta tiedostamme olevamme oma yhteiskuntamme. Jos olisimme vain yksi kokonainen maapallo jolla olisi oma poliittinen auktoriteetti, emme olisi yhteiskunta, sillä meillä ei olisi mitään vertailukohtaa itsellemme. Tarvitsemme siis vertailukohtaa. Täten, saavumme ristiriitatilanteeseen. Emme kykene ajattelemaan kaikkia asioita ”koko järjestelmän” kannalta. Aina on jäätävä joitakin ryhmiä katvealueeseen, jotta omat päämäärämme erottuvat. Valkoinen paperi ei erotu valkoiselta taustalta. Värit ovat värejä vain sen takia, koska meillä on vertailukohtia, eli toisia värejä.

Esimerkiksi suvaitsevaisuus on tällainen termi, joka jättää paradoksaalisesti osan ihmisistä ulkopuolelleen. Mikäli ihminen suvaitsee monikulttuurisuuden (esim. kielivähemmistöt, uskonnolliset vähemmistöt, meksikolaisen ruuan jne), hän ei voi suvaita rasismia. Miten voin ajatella jotain sellaista, joka ottaisi huomioon myös rasistien oikeudet olla suvaitsemattomia ja toimia sen mukaan. Miten voi ajatella tällaista ”hela systemetiä”. Mikäli jonkun ihmisen ajattelu kykenee ratkaisemaan tällaisia dilemmoja, pyydän, että hän ottaa minuun yhteyttä ja kertoo miten tulee ajatella.

Eli tästä pääsemme siihen, että kaikkia ei voi miellyttää. On hankalaa olla ateisti ja uskoa jumalaan. On hankalaa olla kasvissyöjä ja syödä lihaa. Painottamalla terveitä elämäntapoja on hankala hyväksyä sairaalloista ahmimisesta johtuvaa liikalihavuutta. Vaatimalla, että ihmiset itse hoitavat terveyttään ennalta ehkäisevästi liikunnalla, tulemme tuominneeksi ihmiset, jotka elävät epäterveellisesti Hyväksymällä jonkun asian me joudumme usein myös hylkäämään joitakin toisia asioita.

Vihreän liiton neljä peruspilaria ovat oikeutetusti 1) ekologisuus (kestävä kehitys), 2) yhteisöllinen vastuu, 3) Demokratia ja 4) Rauha, eli väkivallattomuus. Mikäli nämä asiat haluaa ottaa toimintansa pohjalle, niin silloin pakostakin taphtuu joidenkin ryhmien suosimista toisten kustannuksella. Emme siis voi hyväksyä esim. sellaista yritysten toimintaa, joka pilaa meidän elinympäristöämme. Emme voi hyväksyä sellaista toimintaa, joka ei ota huomioon sitä, että ihmiset ovat yhteisöllisiä olentoja. Emme voi hyväksyä niitä ihmisiä, vastustavat vallan tasaista jakautumista. Eli, emme voi hyväksyä mielipiteitä, ihmisiä tai yrityksiä, jotka vastustavat demokratiaa. Emmekä voi hyväksyä mm. sotateollisuuden toimintaa ja väkivaltaista käytöstä. Totta, vihreät eivät ajattele koko systeemiä. Vihreät eivät ota huomioon niiden ihmisryhmien oikeuksia, jotka pilaavat ihmisten ja eläinten elinympäristöä vastuttomasti, vähentäen demokratiaa tai luoden väkivaltaa. Tallaisten ryhmien arvot jäävät katvealueeseen.

Olennaista on näiden peruspilareiden järjestys. Vihreät ajattelevat yhteiskuntaa (hela systemet) suhteessa johonkin. Yhteiskunta saa merkityksensä siitä, että se erottuu luonnosta. Yhteiskuntamme, joka koostuu sosiaalisista järjestelmistämme (laki-, kauppa-, teollisuus- ja koulutusjärjestelmä) kielestämme, uskomuksistamme ja tuotteliaisuudestamme, saa merkityksensä siinä, että ihminen on erkaantunut luonnosta. Ihminen on erilainen eläin, koska ihmisellä on kulttuuri ja yhteiskunta. Kulttuuri ja yhteiskunta ovat luonnon vastakohta, sillä luonto on jotain mitä voi konkreettisesti koskea, kulttuuri ei ole. Kulttuuri ja yhteiskunta ovat abstrakteja termejä, joita ei voi koskea, ne ovat immateriaalisia. Luonto on materiaalinen.

Yhteiskunnan merkitys suhteessa luontoon on se avain miten tätä on ymmärrettävä. Yhteiskunta on rakennettu luonnon luomien puitteiden mukaan. Ihminen on eläin, sekä sosiaalisesti kielen avulla rakentunut olento. Ihminen asuu kahden asian rajalla. Sekä yhteiskunnan, että luonnon. Ihmisellä on biologia, hän ei pääse sitä karkuun vaikka haluaisi. Ihmisen tarve nukkua, syödä, juoda ja lisääntyä ovat biologian asettamia elämän ehtoja. Nämä asiat ja niiden tyydyttyminen yksinään eivät riitä tekemään yhteiskunnallista olentoa tyytyväiseksi. Ihminen kokee olemassaolonsa merkitykselliseksi sosiaalisen toiminnan kautta. Ihminen hahmottaa itsensä suhteessa muihin ihmisiin. Hän kokee itsensä merkitykselliseski vasta ryhmässä ja oppii tiedostamaan itsensä peilisuhteen avulla. Karl Marxin mukaan työ (yhteisöllinen toimijuus) on se asia, mikä estää ihmistä vieraantumasta yhteiskunnasta. Olettaen tietysti että työ, mitä yksilö tekee on hänelle itselleen mieluisaa.

Koska ihmiselle asettuu paineita sekä luonnon puolesta, että yhteiskunnan puolesta, hän joutuu tekemään aktiivista työtä sovittaakseen itsensä mielekkäästi tähän tilanteeseen. Luonto, koska se on asia mistä ihminen ei pääse eroon, on myös otettava huomioon. Ihminen on suurimman osan lajinsa olemassaolon ajasta elänyt metsästämällä ja keräilemällä. Keskellä luontoa. Meidän geenimme ovat valikoituneet siten, että sopeudumme luontoon, nautimme siitä ja viihdymme siellä. Rakentamalla niin voimakkaan yhteiskunnan, että se tukahduttaa meidän luonnollisen puolemme, rupeamme voimaan pahoin. Se on biologista. Mikäli emme pääse liikkumaan (metsästämään&keräilemään) luonnossa, kehitämme itsellemme psyykkisiä sairauksia (neurooseja, syömishäiriöitä yms) sekä fyysisiä vikoja. Mikäli emme koe olemassaoloamme mielekkääksi verrattuna johonkin suurempaan kokonaisuuteen, emme voi hyvin. Korvaamme sen mielekkyyden tarpeen jollain muulla, mistä tulee meille korvike (esim. raha, urheiluauto, maine, menestys jne)

”Hela systemet” ei siis ole vain meidän betonirakennuksemme ja rahamme määrä, sekä oikeutemme ajaa urheiluautoilla. Hela systemet on myös luonto, sillä emme ole ehtineet eroamaan ~ 4000 vuodessa yli 200 000 vuoden perimästämme. Teollistuminen ja urheiluautot ovat olleet kuvioissa vasta hieman yli sata vuotta. Mikäli ajattelemme olemassaoloamme suhteessa 24:n tunnin kellotauluun, olemme oppineet viljelemään maata vasta n. 23:55. Teollistuminen on tullut kuvioihin vasta muutamaa sekunttia ennen keskiyötä (eli nykyhetkeä). Mitä enemmän yritämme muuttua luontomme vastaisesti puhtaasti yhteiskunnallisiksi olennoiksi, sitä enemmän tulemme kärsimään biologiaamme vastaan toimimisesta.

”Grönä tänker bara på sig själv” Rupeaa nyt asettumaan kontekstiinsa. Vihreät ovat ihmisiä, ja he haluavat ajaa yhteiskuntaa sellaiseen suuntaan, että se olisi ihmisille hyväksi sekä biologisesti, että sosiaaliseti. Kyllä, Vihreät siis ajattelevat itseään, mutta eivät vain itseään. Tässä siis astuu mukaan 1. pykälän sulkujen sisään kirjoitettu osuus. Kestävä kehitys. Maapallo ja ihmiset yhteiskuntansa kanssa ovat olemassa vielä nykyisenkin sukupuolven (minun ja sinun) kuoltuakin. Kestävä teollisuuden kehitys tarkoittaa siis sitä, että taloudellisen voiton tavoittelusta ja sokeasta rahan takomisesta on luovuttava silloin JOS se aiheuttaa suuremmassa mittakaavassa vahinkoa (för hela systemet).

Toisena pykälänä astuu siis kuvaan yhteiskunnallinen vastuu (social responsibility). Eli lainsäädännöllinen päätösvalta on laitettava tukemaan ihmisten lauman käyttäytymistä siten, että se rohkaisee terveisiin elämäntapoihin. Sellaisiin elämäntapoihin, jotka eivät ole ristiriidassa ihmisen biologisten ja sosiaalisten taipumusten kanssa. Vihreät ajavat mm. kuuden tunnin mittaisia työpäiviä. Näistä olisi etuna mm. se että kolmivuorotyöt muuttuisiva nelivuorotöiksi ja työllistäisivät täten 133% siitä määrästä mitä kolmivuorotyöt työllistivät. Kun työpäivät olisivat lyhyempiä, ne olisivat myös vähemmän raskaita, stressaisisvat vähemmän, antaisivat enemmän aikaa perheelle ja ystäville. Ihmisellä olisi enemmän mahdollisuuksia toimia biologiansa mukaan, sekä nauttia myös yhteiskunnan tarjoamista taide-elämyksistä ja palveluista. Vihreiden perhepamflettia lainatakseni ”Enemmän aikaa, vähemmän roinaa”. Lyhyemmät työpäivät antaisivat enmmän aikaa liikunnalle ja terveyden yllä pidolle.

Demokratia ja rauha ovat kolmas ja neljäs peruspilari. Demokratia tarkoittaa monia asioita, kuten esim. tasa-arvoista mahdollisuutta olla erilaisia, ilmaisun vapautta ja vapavutta valita ihmiset, jotka rakentavat yhteiskuntaa puolestasi. Vihreää liittoa on kritisoitu siitä, että se haluaa huomioida liikaa vähemmistöjä. Se haluaa antaa alkuperäiskansoille ja uskonnollisille vähemmistöille mahdollisuuden elää ei-länsimaista elämää. Kritisoijat uskovat, että länsimainen elämäntapa olisi paras mahdollinen. On ymmärrettävää, että länsimainen elämäntapa näyttää jotenkin parhaalta, kun ei ole kokemusta tai tietämystä muusta. Tätä nimitetään etnosentrismiksi. Mutta, monasti ”luonnonkansat” kuten esim. Oran Laut elävät lähes täydellisessä harmoniassa luonnon kanssa vahingoittamatta sitä juurikaan. Heillä on oikeus elää perinteisellä tavallaan. Sillä ei ole olemassa mitään mittatikkua, joka aukottomasti todistaisi länsimaisen elämäntavan olevan paras kaikista. Yhdysvalloissa, Suomessa ja Japanissa on eräät suurimmista itsemurhatilastoista koko maailmasta. Suomi on eräs pisimmälle kehittyneistä valtioista maailmassa ja täällä on kasvava tarve mielenterveyspalveluille. Suomessakin yhä useampi tarvitsee arjesta selvitäkseen masennuslääkkeitä tai stimulantteja. Luvut vuodelta 1999 kertovat, että psyykelääkkeisiin upposi yli miljardi euroa (Roudinesco: 200 s. 157). Määrä on kasvanut reilusti vuoteen 2004 mennessä.

Vihreät ovat huolissaan tällaisesta kehityksestä ja miettivät monasti median vaikutusta ja rahan vaikutusta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa suhteessa ihmisen biologiseen ja psyykkiseen kestävyyteen. Onko se demokratiaa, että jolla on ísoin lompakko saa mediassa suurimman näkyvyyden ja sitä kautta suurimman äänisaaliin? Mikäli tällaisen vastustaminen tekee Vihreistä ääripuolueen, Vihreät varmasti mielellään pitävät tämän leiman. Mikäli raha sijoitetaan ensimmäiseksi pilariksi, polkee se demokraitaa ja vähentää yksilön toimivallan määrää yhteiskunnallisissa asioissa.

Minulle sanottiin tämän nuoren kriitikon toimesta, että vaaliteemani ovat vain henkilökohtaisia mielipiteitä. Minun mielipiteeni kuitenkin on se, että Vihreä tapa hahmottaa maailmaa on varsin holistinen (kokonainen). Se sisältää humanistisen kuvan ihmisestä ja panteistisen kuvan maailmasta, sekä tekee rahasta välineen hyvinvoinnille eikä ruoskaa työelämään. Raha asettuu paikalleen hyödyllisenä keksintönä, mutta ei kaiken määräävänä prinsiippinä.