Nykypäivänä motivaatio-sanalla ymmärretään toiminnan taustalla olevia syitä, vaikuttimia tai perusteita, jotka ohjaavat kohti päämäärää. Yhteiskuntafilosofit eivät ole vetäneet mitään yhteistä tiettyä linjaa teorioidensa suhteen. Lähes jokaisella ajattelijalla on ollut omat näkemyksensä tovereihinsa verrattuna. Yksi perustavanlaatuisesti ihmisten psykologisten prosessien ja tavoitteiden kuvaamiseen vaikuttaneista asioista oli kuitenkin luonnontieteiden ja mekaniikan nopea kehittyminen, joka huipentui monien vaiheiden jälkeen Newtonin kirjaan Philosophieae naturalis principia mathematica.

Descartes ansaitsee erityismaininnan ihmisen motiivien selittämisestä. Descartesin mielestä ihminen oli semimekaaninen kone, jota ohjasi aivojen kautta operoiva sielu (ghost in the machine). Gleittman-nimisen psykologin Psychology-kirjassa esitetään spekulaatio siitä, että Descartes olisi esittänyt näkemyksensä ihmisestä täysin mekaanisena, ellei olisi pelännyt aikansa sensuurikoneistoa, inkvisitiota. Galilein tapaus oli noihin tuohon aikaan varoittava esimerkki kaikille. Descartes omana aikanaan hahmotteli ihmisen mekaniikkaa ärsyke–reaktio - mallin mukaan. Hän mm. teki piirroksen, jossa ihminen on kumartuneena nuotion viereen ja on polttamaisillaan jalkansa. Piirrokseen on hahmoteltu hermoradat, jotka yltävät jalasta aivoihin. Descartes selitti, että hermoputkia pitkin aivoista vapautunut eläinhenki matkasi lihaksiin ja koukisti niitä ja esti näin palovamman syntymisen. Descartesin kuvailuissa toimintojen taustalla on siis sielu, joka estää konetta vahingoittumasta.

Rousseaun [1762] (ks. Rousseau 1998: 107) käsitykset toiminnan ohjautuvuudesta ovat seuraavanlaiset: ”Jokaisella vapaalla teolla on kaksi syytä, jotka vaikuttavat yhteisesti sen tapahtumiseen: toinen niistä on henkinen, nimittäin tahto, joka määrää teon; toinen on ruumiillinen, joka sen suorittaa” . Rousseau jatkaa samaisessa teoksessaan epämääräisellä yleistahdon käsitteellä, joka tuntuu paradoksaalisesti sekä ohjaavan ihmisten toimintaa että ohjautuvan ihmisten toiminnan perusteella. Hän kirjoittaa, että tämä yleistahto vaikuttaa ihmisessä samalla tavalla kuin sielun ja ruumiin yhteistoiminta todeten kuitenkin, että vaikka tilanne näin on, se ei tee oikeutta yksilölle. Motiivina sille, että kansa antaa itseään hallittavan, toimii luottamus siitä, että hallinnollinen virka on saatu kansalta itseltään. Rousseaun ihmiskäsityksessä motiivit ovat ikään kuin kaksisuuntaisia palautekehiä, joissa niiden hallinnollinen voima nousee kollektiivisesta suostumuksesta olla hallittuna, mikä taas mahdollistaa rauhallisen elämän yksilönä.

Näille kahdelle näkemykselle lähes täydellisenä vastakohtana on Spinozan kehittämä luonnonteoreettinen idearakennelma. Spinoza argumentoi, vastakohtana Descartesin dualistiselle näkemykselle, että on olemassa vain yksi suunnaton substanssi, Jumala, joka on koko materiaalinen avaruus ja siellä vaikuttavat persoonattomat voimat ja kaikki sen osat. Tämä immanentti substanssi on myös olioiden ja asioiden olemassaolon syy itsessään. Spinoza ei siis jaa Descartesin tapaan ihmistä sieluun ja ruumiiseen vaan sanoo, että ihminen on kokonaisuudessaan osa suurempaa kokonaisuutta, ihmisen tajunta on osa Jumalaa (universumia/luontoa), ja Jumala determinoi kaiken ennalta. Jumalalla ei ole vapaata tahtoa, kuten ei ole ihmiselläkään, koska ne ovat molemmat samaa substanssia, tästä syystä Jumalan determinointi on Jumalan luonto, eikä minkään tahdon tai päämäärän perusteella määräytyvä toiminta. Yksinkertaistettuna voidaan sanoa, että ihminen ei itse ohjaa toimintaansa, koska on osa luontoa.

Kuitenkin myös Spinozalla on näkemyksiä, jotka hieman keventävät hänen determinismiään. Spinozan mukaan jokaisella ihmisellä on essentia, joka luo tämän yksilöllisyyden. Tähän ihmisen essentiaan vaikuttavat ns. affektit, joita voitaisiin nykypäivänä nimittää myös tunteiksi. Tunteet (affektit) ovat luonnon (jumalan) vaikutteita, jotka orjuuttavat ihmistä ja tekevät ihmisestä passiivisen toimijan. Mikäli ihminen kuuntelee järkensä ääntä, hän vapautuu passivoivista tunteistaan muodostamalla näistä ns. kirkkaita ideoita. Mitä kiihkeämmin ihminen pyrkii kohti selkeämpiä ideoita itsestään ja affekteistaan, sitä kiihkeämmin hän rakastaa luontoa tai olemassaoloa (jumalaa) ja tämä tekee hänet onnelliseksi, toisin kuin tunteidensa vallassa olevan ihmisen. Sivuhuomautuksena haluan mainita, että Spinozan teoria olemassaolosta muistuttaa kovasti Siddharta Gautaman esittämää näkemystä olemassaolon kärsimysluonteesta ja siitä, miten siitä voi vapautua.

David Hume kuvasi myös ihmisen toimintoja, mutta Spinozan deterministisen näkemyksen täydennyksenä esittelen Humen niin sanotun giljotiini-teorian, joka on osa hänen epistemologiaansa. Tämän jälkeen esittelen Humen hahmottelemia ajatuksia motiiveista.

Hume kehitteli tietoteoriaa, joka on aiheuttanut melkoista ahdistusta logiikan tutkijoiden keskuudessa. Giljotiini-teoriana tunnetaan ajatus, jonka mukaan ei olemassa mitään muuta kuin perättäisiä tapahtumia. Emme voi havaita syitä tai seurauksia. Siitä miten asiat ovat, ei voida päätellä miten niiden tulisi olla tai miten ne tulevat olemaan. Kun roikotan kädessäni lyijykynää ja mietin mitä tapahtuu kun päästän siitä irti, Humen teorian mukaan en voi varmasti tietää, että se tulee tippumaan lattialle, vaikka niin olisi joskus tapahtunutkin. Ei ole varmaa, että kynä seuraavallakin kerralla tipahtaisi lattialla. Voin kyllä kerta kerran jälkeen päästää kynästä irti ja katsoa, mitä tapahtuu. Tämä muistuttaa omalla tavallaan Spinozan teoriaa maailmankaikkeuden luonteesta, jossa kaikki on determinististä. Kynän tippuessa maahan tarkkailemme universumin pientä yksityiskohtaa, emmekä voi olla varmoja kuin hetkestä. Hume kuitenkin oli tarkoittanut kausaalikritiikkinsä kohdennettavaksi myös Spinozan maailmankuvaan. Humen mukaan kaikki asiat ainoastaan ”näyttävät kytkeytyneiltä, mutta eivät koskaan yhtyneiltä”.

Kumottuaan Spinozan motiivi- ja substanssiteorian on Humen esitettävä meille omat teoriansa ihmisen toiminnan taustalla piilevistä perusteista. Humen mukaan järki ei vastaa toiminnan suuntaamisesta vaan tahdot ja toiveet, jotka ohjautuvat mielihyvää (pleasure) kohden. Järkeä voidaan kyllä huomioida päätöstä tehtäessä ja mietittäessä miten näihin tavoitteisiin päästään, mutta tavoitteet itsessään johtuvat intohimoista ja vieteistä. David lisää vielä, että päämäärämme ja tavoitteemme eivät ole arvotettavissa järjen mukaan, sillä tavoitteemme ovat tunteita. ”Järki on, ja sen kuuluukin olla passioiden orja, eikä se voi koskaan pyrkiä ottamaan itselleen muuta tehtävää kuin niiden palvelemisen ja tottelemisen”

Tästä on luontevaa jatkaa Hobbesin luonnontila-teoriaan, jonka mukaan ihmisen itsekkäät tunteet ja vaistot aiheuttaisivat anarkian, mikäli niitä ei kontrolloisi yhteiskuntasopimus. Koska ihminen on tunteidensa orja ja ihmisellä on Hobbesin mukaan myös itsesäilytysvaisto, toimii tämä motiivina sille, että ihminen haluaa elää yhteiskunnan holhouksen alla.

Yhteiskuntasopimuksen alaisena ihmiset ovat kykeneviä elämään yhteisössä, ja tällöin heidän motiiviensa taustalla on yhteiskunnallinen toimijuus ja pärjääminen. Tästä on moraalifilosofian professori Adam Smith esittänyt omia näkemyksiään. On huomattava, että Hume ja Smith olivat ystäviä, mikä on saattanut vaikuttaa Smithin teoriaan inhimillisestä toimijuudesta. Teoksessaan The Theory of Moral Sentiments [1759] Smith kertoo, että aistimukset (sentiments) ja sydämen tuntemukset (affection of the heart) edeltävät kaikkea toimintaa. Tunteet ovat Smithin mukaan myös kaiken hyveellisen toiminnan taustalla. Paheellisten intohimojen, kuten väkivallan alkusysäyksenä Smith näkee yhteiskunnan. Kun ihmistä provosoidaan tai loukataan, nousee hänessä halu ylläpitää sosiaalista arvoa (dignity/rank in society), mikä voi johtaa väkivallan tekoihin. Smithin näkemyksissä on melkoinen määrä optimismia. Hänen mukaansa yhteiskunta ja erityisesti talousjärjestelmä, joita pyörittää ihmisen mukavuudenhalu, toimivat ns. näkymättömän käden ohjaamana. Tämä näkymätön käsi ohjaa kohti parasta mahdollista kehitystä, kun jokainen ihminen ajaa omaa etuaan aistimuksiensa ja sydämensä tuntojen mukaisesti. Smithin talousjärjestelmään vaikuttaa positiivinen näkemys ihmisestä, joka pyrkii tuntemaan empatiaa toisia ihmisiä kohtaan. Tämä empatia on Smithin mukaan lähtöisin siitä, että ihminen hyötyy toisten onnellisuudesta tulemalla itse onnelliseksi.

On kummallista, että nykypäivänä puhutaan sellaisista asioista kuin ”kylmästä käteisestä” tai markkinatalouden tunteettomuudesta ja piittaamattomuudesta, kun otetaan huomioon, että valistusajan positiivisin ja lämpimin ihmiskuva oli kuitenkin modernin talousjärjestelmän isän luonnostelema. Post-modernin aikakauden talouteen mielletään kuuluvaksi yletön voiton tavoittelu, piittaamattomuus luonnosta ja suruton oman edun ajaminen. On sääli, että Smithin kahdesta pääteoksesta ensimmäinen on usein jätetty huomiotta lähes kokonaisuudessaan, keskusteltaessa talouden ja nykyisen markkinajärjestelmän synnystä.

Siinä missä monet valistusajan filosofit ovat kehitelleet hienoja ajatuksia ja näkymyksiä ihmisestä ja tämän suhteesta kosmokseen, on taloustieteilijä hahmotellut ehkäpä ainoan käytännöllisen valistusajan näkemyksen ihmisen aktiivisesta toimijuudesta suhteessa ympäristöönsä. Hobbes redusoi ihmisen omaksi pahimmaksi vihollisekseen. Descartes mitätöi ihmisen mekaaniseksi koneeksi, ja Spinoza sitoo ihmisen kohtaloonsa. Smith kuitenkin toteaa ihmisen olevan aktiivinen olento, jonka motiivina parempaan pyrkimisessä on sympatian tunne. Hänen ajatuksistaan liikuttuneena lopetan tämän esseeni hänen ensiteoksensa alkusanoihin:

”How selfish soever man may be supposed, there are evidently some principles in his nature, which interest him in the fortune of others, and render their happiness necessary to him, though he derives nothing from it except the pleasure of seeing it.” -Adam Smith : Theory of Moral Sentiments 1759

Lähdeluettelo

• Airaksinen, Timo 1997. Lukion filosofia – perusteet. Keuruu: Otavan Kirjapaino
• Henry Gleittman 2004. Psychology. London: W.W. Norton & Company
• Männikkö, Matti 2002. Valistuksen aikakausi. Teoksessa Seppo Zetterberg (toim.), Maailman historian pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY
• Nordin, Svante 1999. Filosofian historia. Jyväskylä: Gummerus Kirjapaino Oy
• Saarinen, Esa 1994. Filosofia. Porvoo: WSOY
• Smith, Adam 1759. Theory of Moral Sentiments.
• Smith, Adam 1776. An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations.
• Partanen, Heikki 1993. Filosofian historia. Keuruu: Otavan Kirjapaino
• Rousseau, Jean-Jacques. Yhteiskuntasopimuksesta, suomennettu 1918. Hämeenlinna: Karisto Oy:n kirjapaino 1998
• www.everything2.com

Huhtikuussa 2004, Michael Laakasuo